Näytetään tekstit, joissa on tunniste Streak and The Raven. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Streak and The Raven. Näytä kaikki tekstit

9.12.2011

Parhaat EP:t 2011: TOP 9


Alkuviikolla listasin jo singlejulkaisuja kärkiviisikoksi makuani miellyttävään järjestykseen. Viime vuonna taasen aloitin listaamalla kappaleiden ja levyjen lisäksi parhaat EP:t. Jatketaan samoissa merkeissä, eli myös tänä vuonna listaan parhaat EP:t ja ne ovat vuorossa tänään. Joko kappalelistoja tai levyjä koittanee ensi viikolla, aikataulujen optimistisuus on joskus ylitsevuotavaa, joten käytän potentiaalia l. mahtotapaa.

Viime vuoden EP-listauksen voit tsekata tuosta yläpalkista. Aloitetaan tämänvuotinen iloisesti kotimaisin sävelin. EP:n nimestä pääsee kuuntelemaan kutakin EP:tä. Itse tekstistä löytyy, jos löytyy, linkki mainintaan bändistä blogissa. Eka tä oli TOP6, sitten TOP10, ja nyt TOP9. Tuntuu, että olisin unohtanut jotain, mutta olen tähän kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen.


Seinäjokelaiset vakuuttivat alkuvuodesta niin kovin, että vanhasta muistista, listaa aloittaessa, Streak and the Raven oli saatava mahtumaan mukaan. Federation EP ei ole kestänyt niin hyvin aikaa kuin alunperin uskoin, mutta odotus bändin luomista kohtaan on kova. Omalaatuista soundia.



8. Big Wave Riders - s-t

BWR on saanut paljon huomiota täällä, toki kaiken ansaitusti, eikä sille näy loppua. Syksyn alussa julkaistu EP sisälsi kaikki 'Ridersin kappaleet, eli sikäli laatua löytyy. Hakemalla julkaisulle punaisen langan seulomalla kappaleista parhaat olisi EP ollut vielä laadukkaampi. Nytkin äärimmäisen laadukkaat kappaleet toimivat mutteivat kokonaisuutena yhtä hyvin kuin yksittäin.



7. Woodkid - Iron

Uskomattoman sivuutettu kaveri tämä Woodkid siihen nähden, miten hieno Iron EP on. Dramaattisuutta ja kontrasteja löytyy, mutta myös perusosaamista surumielisillä indieballadeilla.



6. Delay Trees - Before I Go Go

Viimevuotisen, pidetyn debyyttialbumin lisäksi Delay Trees julkaisi tänä vuonna Before I Go Go:n ilmaisena latauksena, jota se muistaakseni myös myi keikoilla kasettina. Mulle tämä viisikappaleinen EP toimi jopa paremmin kuin koko albumi, Uni 15 ihan lemppareita tältä.


5. Gold Panda - Marriage

Nyt pääsee Gold Panda vähän epäreilusti mukaan - Marriage EP kun koostuu alkuperäisestä kappaleesta, sekä erinomaisista remixeistä, joista vastaavat mm. Halls, Baths, Star Slinger. Mutta sellaisenaan vuoden laadukkaimpi. Ja tietysti henkilökohtainen suuri suosikki.




4. Alabama Shakes - s/t

Alabamalaissheikkaajat päätyivät blogiin vasta hiljattain, mutta syksyn mittaan kypsynyt EP kuulostaa älyttömän hyvältä. Bändi on kuin gospelahtava, soulisti rockaava The Magic Numbers, tjsp. Ylenkatsominen olisi suorastaan syntistä.




Elena Tonrassa on kovasti potentiaalia, tämä ensimmäinen vuoden kahdesta EP:stä esittelee Daughter-nimellä musisoivaa Tonraa perinteisemmällä folk-soundilla, mutta huikean laadukkaasti. Yksi tärppi ensi vuoden nousijaksi varmasti.




Ollaan Antin kanssa palloteltu vähän vuorotellen, kumman vuoro postailla & huumailla High Highsista. Selvää on, että tällä tekemisen laadulla jotain isompaa on tiedossa. Tällä kertaa siis mun vuoro postailla. Hieno EP, joka muuten saapui vihdoin postitse, 10" -julkaisuna. Ns. hiton jees. Seitinohuita tunnelmia punotaan.




Itseoikeutetusti, kyllästymiseen asti ruodittu brittiartisti, jonka soulfolk päätyi BBC:n tulevaisuuslistan pitkälle versiolle. Albumi tulossa ensi vuonna, jolta en odota yhtään vähempää kuin lopullista breikkaamista. Pohdin pitkään, kumpi jo julkaistuista eepeistä pääsee mukaan, päädyin ensimmäiseen. Parasta vuonna 2011.


22.2.2011

Streak & The Raven

Seinäjokelainen Streak & The Raven on ollut etäisesti tuttu jo pidempään, mutta täytyy myöntää, että joko olen aiemmin sivuuttanut kuuntelut tai unohtanut koko jutun. Sittemmin bändi päätti, onneksi, itse valistaa allekirjoittanutta, sillä vajaa viikko sitten julkaistu The Federation -niminen EP kuulostaa kerrassaan hyvältä. Bändi pääsi viime kesänä jo testailemaan festarilavoja eikä bändin päätepysäkki ole taatusti siinä. Erityisesti ilahduttaa uuden EP:n suhteen se, että se on purkitettu suurimmaksi osaksi livenä. Todella jees.


Eepeen aloittaa nokkelasti nimetty ja nokkelasti etenevä The Federation Begins, joka onnistuu kuulostamaan etäisesti Editorsilta/White Liesilta ja onnistuu samalla säilyttämään oman muotonsa - ja se etäinen brittibändien samankaltaisuus ei häiritse bändin omaa soundia. Kappaleen tunnelma on jotenkin kulmikas ja uhkaava, ja sen sielu on synkkä. Erittäin kova aloitus.


Toinen kappale on nimeltään Federation March, joka vakuuttaa hieman hitaammin, mutta yhtä varmasti kuin avausraita. Rauhallisesti etenevä marssi kasvaa suureksi voimannäytöksi.


Stones and Berries taasen pysyy maltillisena koko kestonsa ajan. Näin Streak & The Raven pääseekin oivallisesti esittelemään koko osaamistaan aiemmin bändin musiikkiin tutustumattomalle. Sillä on toden totta malttia pitäytyä omassa osaamisessaan luottaen siihen, että se maksaa itsensä takaisin - kuten tässä kappaleessa. Naislaulaja ja post-rock balladin kärsivällisyys saavat Stones and Berries -kappaleelle hieman huskyrescuemäisen viban. (Se pitääkin käydä sitten myspacessa tai soundcloudissa kuuntelemassa, kun liittäminen ei onnistu.)

Näin kokonaisuutena eepee ei ehkä ole niitä yhtenäisimpiä, mutta se ei ainakaan itseäni haittaa. Erinomaista settiä suomalaisilta. Myös aiempi eepee kannattaa tsekkailla, se löytyy nimittäin jopa spotikasta. LINKKI.