Turku-soundit: Maglevs

(c) Milla-Maria Joki

Turkulaisten soundeissa jatketaan Maglevsilla, josta piti postailla jo vuodenvaihteessa (!) bändin esiteltyä Bicycle Dream -nimisen kappaleen. Jostain syystä muuten täysin toimivassa kappaleessa häiritsi synasoundi - mikä eväsi postauksen. Toisaalta jos aloittelevia bändejä haluaa tukea, tällaisten syiden ei pitäisi häiritä postaamista.

Maglevsin kohdalla otetaan vahinko takaisin: se julkaisi kolmikappaleisen uuden EP:nsä vihdoin soundcloudissakin, vaikka itse olenkin mukavasti päässyt sen tyyppimään ennakkoon. Tämä laiskasti eteenpäin tunnelmoiva EP on muuten myös ilmainen lataus. Kyselin tuossa myös Maglevsin Kasperilta keikkojen perään ja yhtyeellä onkin tarkoitus myöhemmin syksyllä suunnata keikkalavoille.

EP:n avaa hienosti rakentuva Van Rijn, jonka soundi on erittäin miellyttävä. Maglevsin indiepopissa tuntuu jo nyt synaileva pohjavire kiitettävästi. Oma suosikki Morning of the Blind sopii edeltäjänsä pariksi kuin nakutettu (tykkään tuosta päämelodiasta ihan älyttömästi, kosketinsoittajalle chapeau).

Yhtyeessä on paljon samaa kuin Streak & The Ravenin (myös kotimainen bändi) viimeisimmällä levyllä, joskin Maglevs tuo soundipalettinsa esiin paremmin jopa. Siinä äänimaailmassa piisaakin sitten tuttuja. Kun otetaan vielä eepeen päätösbiisi I'm Not Coming With You, virtaa vuorovedoin britpop, eräänlainen lounge-musan Ariel Pink sekä itseensä kepeästi suhtautuva ja hyvinvointivaltioon kyllästynyt pohjoismainen indiepop – Joydivision light. Maglevs on erinomainen lisä Turun bändi-kartalle. Alta EP kuunteluun:

Nousussa: Glass Gang

Toisinaan elämän on annettava lävähtää naamalle; esim. tällä viikolla kuullut Astronomyy ja Dan Croll ovat hyviä, mutta siloitellun, iloisen tai jopa hempeän musan jälkeen rumpukoneen ja sähkökitaran liitto kirpaisee kuin jäinen syyssade loman jälkeisenä aamuna. Elämässä on oltava vastoinkäymisiä ja haasteita. Niistä nauttii - ja iloistakin enemmän kun (/jos) haasteet on selätetty.

Brooklynista tulee kolmijäseninen Glass Gang, jonka säröiset surinat, hiphop-biitit ja The xx:ää mukailevat soundit paitsi kiehtovat, saavat koko paletin kuulostamaan melankolisimmalta unelmapopilta - shoegazehtavasti. Etenkin yhtyeeltä ensimmäisenä kuultu Waves nojaa hienovaraisesti nyt jo stadion-kokoluokkaan noussutta, äsken mainittua bändiä kohti. Se on silti rakeinen tapaus.

Uusi kappale, Time, on mystisempi: ne vähäisetkin yhtymäkohdat xx:ään ovat tiessään, kun yhtye synkistelee entistäkin enemmän ja kääntyy syvemmin kohti itseään. Hapokkuudessa löytyy, kun vokaalisuoritukset minimoidaan surinanveroisiksi. Kovin paljon itse triosta ei ole tiedossa, mutta Glass Gang on sen verran kiinnostava konsepti ja kokoonpano - raakileenakin - että se on ehdottomasti nousussa. Kumpikin postauksessa kuultava kappale on muuten ilahduttavasti myös ilmainen lataus, jes!

Still Parade - Actors

Ei ole mitään mitä voisin kertoa tästä bändistä, mikä tekisi oikeutta sen uskomattoman kauniille kappaleelle. Normaalipäiväjärjestyksessäkin asia olisi toki näin, mutta nyt bändistä kerrottavaa ei ole - koska en oikeastaan tiedä siitä mitään. Still Paraden Actors on ensimmäinen yhtyeeltä kuultavan oleva kappale.

Actors tutustuttaa bändiin, joka sukeltaa syvälle folkin akustiseen koskeen, mutta sen puskevat vaahtopäät koostuvat upeasti hiotusta tuotannosta ja sen elektronisista elementeistä. Samoja ansioita, jossain määrin, löytyy mm. High Highsilta ja Phosphorescentiltä.

Actors saateltiin yleisön tietoisuuteen paitsi Oscar Wilden lainauksen myötä (mistä ehdoton plussapiste otsaan) myös ilmaisena latauksena. JEI!

“Actors are so fortunate. They can choose whether they will appear in tragedy or in comedy, whether they will suffer or make merry, laugh or shed tears."

George Maple - OPST

Australian Jessie Warena nimeä saanut George Maple on useimmille tuttu Flumen levyltä löytyneestä Bring You Down -kappaleesta. Waren lisäksi läheinen verrokki Maplen soundille löytyy Rhyen eteerisestä tunnelmoinnista.

Snakehipsin kanssa tehty yhteistyökappale On & On sekä aiempi oma kappale Uphill ovat erilaisia mutta yhtä vakuuttavia esimerkkejä niin George Maplen talentista kuin tämän sielukkaasta lauluäänestä. Uusi kappale OPST on Annie Macin ilmainen lataus tälle maanantaille, joten kannattaa napata mukaan. Sen tiivis tunnelma muistuttaa erityisen vahvasti Rhyen viileän jatsahtavasta äänimaailmasta.

Viisi pilvipoimintaa

Samalla kun odottelen Kuningas Litmasen alkua vielä jonkin aikaa, kokoan muutaman jo muualla jaetun kappaleen tänne. Ja kaikki soundcloudista poimittuja, yhden saa jopa ladata mukaansa, oi iloa!

Kavinskyn Nightcallin potentiaalia hentona, akustisena versiona ei moni ole tainnut tajuta. Onneksi brittifolkin naissankareihin lukeutuva Alice Jemima tekee kappaleesta huikean coverin. Vaikea uskoa tätä samaksi kappaleeksi.

Let The Groove Get In on Justin Timberlaken uuden albumin huippuhetki. Silti Sammy Bananasin discoon taipuva bootleg-versio tuo jopa JT:n repertuaariin uutta eloa. Mieleen saattaa juolahtaa, ettei varsinkaan Sammy Bananas -nimellä ole mitään annettavaa tällaiselle tuotannolle - olet väärässä.

HAERTSin Wings oli viime vuodelta lempikappaleita - ei se yhtään huonompi ole edelleenkään, mutta olen kuluttanut kappaleen pahemmin puhki kuin ensimmäiset conssini. Wildcat! Wildcat!:n remix ei hirveästi yllätä, vaikka tuokin suosikkiin tuoretta puhtia.

Ifan Dafydd tarjoaa timantinkovia hetkiä James Blaken popularisoimaan elektroniseen soundiin, johon tämä yhdistää mm. Llonydd -kappeella Alys Williamsin vokaalisämpleä. Hienoa tuotantoa Walesista. Dafydd alkaa olla lyhyenkin valokeilan myötä kiireinen kaveri, joten pitäkää tekin silmällä.

Hiatus ja Shura ovat aiemminkin ansioituneet deepin tuotannon ja heleän äänen yhteistyössä. Tämä We Can Be Ghosts Now on aivan kaksikon parhaimmistoa, yksin tahi erikseen. Kappale avaa Hiatukselta ilmestyvän uuden Parklands -albumin.

Curxes - Further Still

Brightonilaiset palaavat pehmeämmin, mystisemmin, jopa elokuvallisemmin kuin osasin odottaa. Curxes on ennenkin ollut postauksen aiheena, niin remixien kuin originaalien myötä. Toisaalta duon itsensä blitz popiksi nimeämä soundi on yhtä originellia kuin toimivaa.

Uusi single Further Still on erilainen lähestymistapa elektropoppiin kuin aiemmin, koska se ei ole yhtä synkkää tai menevää kuin viime näkemällä, mutta tuskin osoittaa pysyvämmästä tyylinmuutoksesta, sillä CHVRCHESille tehtailtu remix potkii miltei yhtä tiukasti kuin viimevuotiset single-julkaisut. Alla kummatkin, ilmainen lataus -tarjous valitettavasti umpeutui soundcloudissa, mutta bandcamp palvelee.

Ballerina Black - Injureless: Blå

Losangelesilaisbändi Ballerina Black oli ennen yhteydenottoa itselleni täysin tuntematon bändi. Se on kuitenkin ehtinyt jo julkaisemaan albumin sekä lämmittelemään Silversun Pickupsia ja Interpolia. Nämäkin ansiot vahvistanevat kuinka vaikeaa on saada äänensä kuuluviin (musiikki)maailmassa. Toisaalta esim. Interpoliakin lienee lämpännyt ties kuinka moni jo unholaan vaipunut kokoelma muusikoita.

Ballerina Blackin kohdalla en toivoisi niin kuitenkaan tapahtuvan. Viime kuussa ilmestynyt Injureless-'sarjan' toinen EP, Blå, on nimittäin kelpo tapaus. Paitsi että bändi lainailee 80-luvulta, erityisesti Factory Records -soundilta, Bobby Moynahan mikrofonin varressa osuu Robert Smith -nuottiin niin usein, ettei se ole sattumaa.

The Curelta lainailu on toki ilmiselvää, mutta paikoin, synan yltyessä kovimpaan vauhtiinsa, kuultavissa on myös In This Light And On This Evening -levyn Editorsia. Silti Ballerina Blackin melankolinen mutta tasaisesti rullaava post punk -henkinen pop kuulostaa tarpeeksi omalta, että bändistä soisi tulevan jotain enemmän kuin verrokkiensa soundien hautausmaa.

Ennen kaikkea, Blå on tarpeeksi hyvä EP, että sen myötä yhtyeellä on menestyksen avaimet kädessä. Kappaleita tarjolla myös ilmaiseksi, mm. soundcloudissa. Kuuntele bändin koko tuotanto Spotifyssä, Blåsta aloittaen.

Junior Prom - Sheila Put The Knife Down

Lähtökohtaisesti ei kai saisi olla ennakkoluuloinen, kun kahlaa inboxia ja sen mukanaan tuomia bändiviestejä läpi. Kävi miltei taas vanhanaikaiset, kun tsekkasin ennen kuuntelua Junior Prom -nimisen brooklyniläisbändin seuraajia / tykkääjiä / kuuntelijoita somen eri ulottuvuuksissa. Ikään kuin se vahvistaisi / eliminoisi yhtyeen merkittävyyden. Onneksi tsekkasin bändin tuotokset - Junior Promilla  kun on niukalti seuraajia itse biiseihin nähden.

Läpikotaisin typeräähän olisi skipata kuuntelu bändin vähäisen huomion takia, mutta kiireessä kaiketi kaikenlaista juolahtaa mieleen. Junior Prom on kuitenkin hiljattain julkaissut debyytti-EP:n (jonka voi ladata ilmaiseksi täällä!). Bändillä on todella radioystävällinen soundi á la Friendly Fires ja Foster The People (ja miksei Phoenixkin) mutta omaperäisessä ja tanssittavassa paketissa. Nouda ilmainen EP ja tsekkaa tämän huikean joskin valitettavan tuntemattoman duon tuotokset, varsinkin Sheila Put The Knife Down ja Big Timer ovat onnistuneinta satoa.

Sans Parade - On December 13th / Illusion

Turkulaiset ystävämme Sans Paradesta tarjoavat joulun kunniaksi kaksi ilmaista kappaletta jakoon: On December 13th ja Illusion. Varsinkin jälkimmäinen toi alkupuoliskon jälkeen mieleen Jeff Buckleyn kakkoslevyn, Sketches for My Sweetheart the Drunkin, äänimaailman. Totuuden jäljillä siis ollaan.

Mua on vähän huolettanut bändin puolesta tuo tulevan levyn ilmestyminen. Ekat lohkaisut ovat olleet huikean vahvoja - etenkin The Last Song Is A Love Song. Nyttemmin taidan nukkua yöni Sans Paraden osalta vähän rauhallisemmin ja odotella helmikuuta saapuvaksi. Pirun kovaa tavaraa nämä uutuudet.

Major Lazer - Get Free feat. Amber (of Dirty Projectors)

Major Lazerilta on tulossa uusi levy, jonka myötä osuvasti nimetty uusi kappale (ja ilmainen lataus) Get Free saapui päivänvaloon. Mukana raidalla altsu-uskottavuuden kuninkaallisiin lukeutuvan Dirty Projectorsin Amber. Diplon ja Switchin yhteisprojekti Major Lazer on multa mennyt suurimmaksi osaksi ohi; nimi, meininki ja kuvitus ovat jotensakin tuttuja, mutta musiikista en ole kertakuuntelulta intoillut tätä ennen.

Tsekkaa alta ja lataa linkistä sähköpostiosoitetta vastaan kappale, joka vaikutti järisyttävän blogistaniaa, mutta toisin kuin ärsyttävän puhkihehkutetuilla yhteistyötuotoksilla yleensä, Get Free onnistui  mukavuudenhaluisella tasapainoilullaan. Juuri sopivasti taiteilua ja rentoilua Jamaikan rytmeissä, koko kansan laas-eri.

Best Coast - The Only Place

Voi veljet, uutta Best Coastia. Ja bändi kuulostaa enemmän auringon kyllästämältä Kalifornialta kuin koskaan. Huhheijaa! Best Coast on kyllä huippubändi. Se taisi olla yksi ensimmäisistä bändeistä joista postasin blogin alkutaipaleella 2009. Nyt koittaa jo toinen kokopitkä, The Only Place (julk. 15.5.). Sen nimikkokappale ja ensisingle on kuultavissa ja ladattavissa alla. Uuden lätyn kansikin on komea. Oon ihan tuolin reunalla täällä, valmiina tilaamaan kaikki kissa- ja karhupaidat, kunhan niissä lukee myös BEST COAST!

"We were born with sun in our teeth and in our hair, when we get bored we like to sit around, sit around and stare"

S. Carey - Two Angles

Pari vuotta sitten kummastelin miestä, joka soittaa mm. rumpuja ja pianoa Bon Iverissä mutta myös esittelee toisinaan komeaa falsettiaan. S. Carey -nimisellä sivuproggiksella herra julkaisi All We Grow'n, joka pari vuotta sitten ilmestyessään pakotti vertailuihin Sufjan Stevensiin sekä ihastelemaan hyvin kasassa pysyvää ilmaisua. Nyt Carey on julkaisemassa Justin Vernonin tuottamaa Hoyas EP:tä Jagjaguwarille (8.5.) ja siltä on kuultavissa ensimmäinen kappale, nimeltä Two Angles.

Stevens -pastissit sekä suuresti vaikutteita tihkunut All We Grow ovat suurimmaksi osaksi, onneksi, taaksejäänyttä elämää, ja fokus on tarkentunut omaan ilmaisuun, joka on hallitun hauras mutta edelleen eteerinen. Debyytti on toki edelleenkin mielestäni huippulevy, mutta artistin omanlaisen äänen kuuluvuus on ensisijaisen tärkeää. Kehottaisin samaan kuin viimeksi suositellessa: kuunteluun tarvitaan rauhallinen hetki, aikaa sekä mahdollisesti hyvät kuulokkeet. Anna S. Careyn hoitaa loput. (Poimi kappale ilmaiseksi mukaan).

Lemonade - Neptune

Heyoo. Jos olisin ollut päätteen ääressä perjantaina, olisin saatellut viikonlopunviettoon älyttömän kovalla altsudanceraidalla. Lemonaden paluu koittaa nimittäin tänä keväänä True Pantherin julkaisuna. Diver -niminen albumi (29.5.) on järjestyksessään bändin toinen vuoden 2008 selftitled albumin jälkeen

                                                                              (kuva: Jon Von Pamer)

Bändin paluu koittaa kovista kovimmalla tavalla: eka single Neptune kattaa Shine 2009:n välillä jopa naiivistikin nostalgiaan vetoavan elinvoiman ja lisää siihen sopivan siedettävän annoksen cutcopya, tosin vain sielukkaampana versiona. Tämänkaltaisten kappaleiden kohdalla moinen evokatiivisuus on aika harvinaista, ainakin mulle. Ihastuin tähän suurenmoiseen kappaleeseen kertakuulemalta (ja kotona istumalta), mutta kyllä tätä kelpaisi notkua tiskin kulmalla hienon viikon aluksi/päätteeksi. Kappale alla ilmaisena latauksena. Nice!

Bravestation - Signs of the Civilized

New wave- tahi tribal pop-nimikkeen alle kuvailtaviin bändeihin suhtautuu aina varauksella. Ei ehkä niinkään että noissa kuvailussa olisi myötäsyntyisesti jotain 'väärää' mutta bändien tulkinnat mm. new wavesta vaihtelevat aika ikävän laajalla onnistumisen skaalalla. Niin kuin arvata saattaa, aiemminkin postauksessa nähty torontolaisbändi Bravestation taitaa edellä mainitut vaikutteet tulkiten duranduran ja chinatown -vibat komeasti uudella singlellään Signs of the Civilized.

Bravestationin vuonna 2010 julkaistu EP oli ilmainen lataus ja aivan huikean laadukas (voit edelleen noutaa sen täältä ilmatteeeeeks). Uudella kappaleella suunta on aiempaa jamittelevampi, mutta laulaja Devin Wilsonin ääni on yhtä sielukas kuin ennenkin. Vahva avaus kanadalaisilta tähän vuoteen, vaikka odottelinkin heiltä jo viime vuonna breikkausta. Maanmiestensä ja -naistensa, Young Galaxyn, veroista ponnahdusta olisi ainakin syytä odottaa. Kuuntele uusi Signs of the Civilized:

Cats On Fire - A Few Empty Waves

Uuden levyn, tällä kertaa Solitille, julkaiseva Cats On Fire on jo nyt jonkinmoinen pieni isoveli monelle suomalaisbändille. Sen tekemisiä seurataan paljon, mutta niiltä odotetaan, ennen kaikkea, todella paljon - eikä odotusten painoarvo tai kiihko rajoitu pelkästään kansallisten rajojen sisäpuolelle vaan Cats On Fire on kansainvälinen odotustennostattaja. Erityisen osuva ja ylivertainen ylisana on sähköpostiviestissäkin mainittu, The Quietuksen Neil Kulkarnin käsialaa oleva anekdootti: "Genuinely gonna try hearing a guitar not played by Cats On Fire without vomiting in 2012." Jes, näin se pitääkin ilmaista!

Maaliskuussa (28.3.) All Blackshirts To Me -levy saa julkaisun. Toinen etkoilu levyltä kappaleen muodossa on A Few Empty Waves (jonka miltei veistelen koko ajan muotoon shapes). Antti teroitti kynäänsä jo Smiths- ja Morrissey-vertauksiin, jotka toki ovat läsnä, mutta Mattiaksen (?) ääni muistuttaa toisinaan myös Shearwaterin Jonathan Meiburgistakin. Erinomainen kappale, jonka tasoisena Catsin on syytä jatkaa, jos mielii edelleen pysyä turvanmitan pikkuveljien edellä.

Damien Jurado - Museum of Flight

Turun Dynamoon tuodaan mielenkiintoisia artisteja. Damien Jurado ja Doug Paisley, mm., pistäytyivät viime vuonna esiintymässä ja - kuulemma - vakuuttivatkin. Jos nyt näin jälkikäteen saa edelleen harmitella, Damien Juradon keikan missaaminen kirvelee vieläkin, raskaasti. Hieno Seattlen mies, oli kuulemma käynyt ihastelemassa 8raitaakin vaimonsa kanssa.

Jurado julkaisee jo nyt mittavaan diskografiaansa jatkoa helmikuussa (21.2.). Julkaisijan viittaa harteillaan kantaa erinomainen Secretly Canadian. Maraqopa -niminen albumi on järjestyksessä..äh..no, sanotaanko nyt että mones, sillä 1995 julkaistiin ensimmäinen EP SubPopille tältä lo-fi folkin airuelta.

Museum of Flight  (Dynamon keikalla jo kuultu, ilmeisesti) on loistava uusi single, jolla Jurado täyttää sitä Elliott Smithin tyhjäksi jättämää aukkoa. Kummallakin herralla kun on pistämätön kyky tuoda musiikkinsa ilmaisua, joka kuulostaa säälin arvoiselta muttei säälittävältä, herkältä muttei nyyhkyltä. PIDÄN! Kuuntele myös ensimmäinen tuolta uudelta levyltä kuultu single, rockimpi Nothing Is The News.

Bändi nimeltä NO (se mulle The Nationalin mieleen toi)

Tiedän että kuitenkin kaipaatte sitä, kun miltei viikottain saapui postaus The Nationalista - bändin viettäessä hieman hiljaisempaa kiertue-elämää tämäkin lähde on ollut kuiva. Aasinsillan kautta kuitenkin bändi on toiminut osainnoittajana postaukseen tänään. Pahoittelen - tiedän että on halpamaista bändin itsensä kannalta viitata jo otsikossa toiseen, miljoonasti suositumpaan yhtyeeseen.

No, kuitenkin, muistaakseni Los Angelesista kotoisin oleva bändi on kiehtonut mua koko tämän vuoden. Olen kuunnellut, toistanut kuuntelun, hämmentynyt, unohtunut atmosfääriin, sekoittanut eri bändiin ja laulajaan ajatuksissani, nauttinut suunnattomasti ja jäänyt koukkuun. Bändin nimi on NO.

Ekalla kuuntelulla solistin häkellyttävä yhteneväisyys Matt Berningeriin lauluääneltään vie suurimman humion. Itse kappaleisiin kiinnittää huomiota sen vuoksi jälkijunassa ja huomaa että substanssia löytyy sieltäkin. Oon vähän väistelly aihetta, koittanut puolustella kenties vääjäämätöntä ilkeää ajatusta, että NO:lla olisi vaikute-esikuva-bändinsä kanssa liian paljon yhteistä. Oleellista lieneekin uraansa vasta aloittelevan bändin kannalta, onko se omillaan toimiva konsepti vai toimiiko se lähinnä The Nationalin ikävää lohduttamaan.

En vieläkään osaa sanoa, pidänkö NOsta siksi, että se muistuttaa The Nationalia, vai koska sillä on oikeasti hyvää kappalematskua. Oletan että kumpikin syy pitää paikkaansa. Tsekkaa itse, Stay With Me ja Another Life ainakin. Bändin keikkajulisteissa ja nettisivuilla, tumblrissa tai missä tahansa niistä paikoista joissa bändi majailee, on muuten myös ulkoasu kohdallaan.

Alta löytyvä EP, Don't Worry, You'll Be Here Forever, on ilmainen lataus. Löytyy myös Spotifystä. Suosittelen.

Viikon kovin: Frankie Rose - Know Me

Ex-Vivian Girls, ex-Dum Dum Girls, ex-Crystal Stilts jäsen, Frankie Rose julkaisee helmikuussa levyn nimeltä Interstellar. Rosen ilmaisu ei poikkea hirveän kauaksi entisten bändiensä ja esimerkiksi Best Coastin meiningeistä, samalla pihamaalla selkeästi pysytään.

                                                                             (Kuva täältä)

Alkuviikolla kuultavaksi saatu ensisingle Know Me on soinut (minullakin) repeatilla oikeastaan koko viikon ja nähty useassa blogissa jo. Ajattelin jättää postaamatta tästä, mutta jos kappale on näin sitkeästi viihdyttänyt minua, niin miksei muitakin. Kappaleen puolesta pysytään selkeästi samoissa maisemissa, mutta aavistuksen verran pirteämmin ja kuullaammin kitaroiden kuin rosoisemmat verrokkinsa. Erinomaista indierokkailua joka on, Grimesin ja Labyrinth Earin kappaleiden ohella, viikon kovin.

Kuuntele ja lataa ilmaiseksi alta.

Lahdesta käsin sunnuntaiksi kappaleita

Tere. Tulin just Lahest. Olen myös voipunut eilisen illan jälkeen. Huh. Välipysäkkinä oli Pasila. Postauksen ihastuttavasta lo-fi kitarapop -osuudesta vastaa vasta kuukausi sitten esittelemäni chicagolainen Magic City. Ovat nämä vaan jotenkin kivoja tyyppejä. Hitaasti rakentuva uusi Work For Us on kyllä yksi lemppareista tähän sunnuntaihin. Ja koska bandcamp on niin huisi palvelu ja Magic City niin huisi bändi, koko Little Bits EP:n saa ilmaiseen lataukseen TÄÄLTÄ.

The Soft, Suffolkista kotoisin oleva elektro-shoegaze kokoonpano julkaisi Hot Summer EPn alkuviikosta. Nyt kun olen jostain syystä pyörinyt viime viikon tällaisen tiukemman elektronisen ilmaisun parissa, putosi bändin Venus Breath -niminen, lähes kahdeksanminuuttinen houseilu älyttömän hyvin. Koko eepee, samassa paikassa kuin aiempi, ilmaisessa latingissa, jeaa! TÄÄLLÄ.

Tom The Lion, pianovetoinen miesääni, Rough Traden kuukauden levy. Siisti mustavalkoinen esiintymisvideo. Tarvitseeko enempiä esitellä? Toistaiseksi Tom The Lionin sisältö ei erotu niin paljon edukseen muusta vastaavasta kuin moisilla raameilla odottaisi, mutta enpä toisaalta ole koko tuotantoon tutustunut. Tässä Ragdoll.

Jahans, poimitaan perjantain BBC1:n Live Lounge -sessiolta, Florencen + The Machinen vetämä Draken Take Care cover. Drake ei kiinnosta. Florencekin jostain syystä vähenevissä määrin. Florence versioimassa Drakea = makes sense. Toimii yllättävän kivasti ja muistuttaa että ne Florencen ansiot ovat elävässä musiikissa.

Big Wave Riders - Behind These Walls

Suomalaisen Big Wave Ridersin eepee saa julkaisun syyskuun (7.9.) alussa ja siltä on nyt kuultavissa ensimmäinen uusi kappale. Pelkästään digitaalisen julkaisun saavalta uudelta eepeeltä löytyy muuten kaikki vanhat suosikit Big Soundista alkaen.

Aivan mahtavaa. Soliti-labelin aiempi musiikkiherkku The New Tigersilta (vuoden parhaita kappaleita?) on ollut tehosoitossa täällä, mutta jo sen kappaleen yhteydessä kaipailin uutta BWR:ia. Tarpeet on nyt tyydytetty niin monella tavalla etten osaa enempää pyytää. BGW:n kursailematon indie rock on aina saanut mun mehusteluvaihteen täyteen loistoonsa. Alla kuvitusta ja eepeen kappaleet. Ja toki itse kappale.

  Big Wave Riders - Behind These Walls by Juhani

1.pictures of lifestyle and friends 
2.behind these walls
3.skate or die
4.it's funny things aren't gonna change 
5.big sound 
6.give me the smile
7.republic of the average 

- - - - - - - - - - - - - - 

Noin muuten...

#...oon korviani myöten ihastunut Jens Lekmanin uuteen kipaleeseen. On se vaan kiva, että näitä symppisruotsalaisia riittää - hassuine sanoituksineen. "Fuck you! No, you fuck you!".

#...osataan Suomessakin: Delay Trees julkaisi uuden eepeen. Kasettijulkaisu tulossa mahdollisesti Flow'hun mennessä. Kollegat iloitsevat urakalla. Tee samoin täällä. 

#...sain Lontoon-siirtolaisilta parhaan mahdollisen tuliaisen: vinyylikappaleen Michael Kiwanukan ensimmäistä eepeetä. Julkaisu oli erittäin rajoitettu. Eikä kaikilla ole Michaelin nimmaria takakannessa. Kiitos "Violer"!

#...oon hyödyntänyt Turun kesää ensimmäisen lomaviikon (ikinä!) aikana suunnattoman hyvin. Kävin katsomassa pari Interin futispeliä, toteamassa Paraisilla, että hiljaisuus on oikeasti aika jees, meressä uiminen virkistävää ja että Turun suvella on oikeasti ihan älyttömästi annettavaa monen vuoden jälkeenkin. Tämän lisäksi oli tuparia, oli Kalevan kisaa ilmaislippuineen jne. Eilinen kuitenkin kruunasi kaiken: pyörähtäminen Turun absolut-ykkösasuinalueella Portsassa, jossa asukkaat puutaloissaan pitivät pihakirppistä sisäpihoillaan ja tarjosivat mokkaruutuja ja muurikkalettuja vierailijoilleen. Sen jälkeen Blankon brunssi ylitti odotukset paitsi ruokatarjonnallaan niin myös musiikillaan: DJ veisteli komeasti kasaritunnelmissa soittaen mm. Lähtisitkön! Illan lopuksi kohtasimme Lontoon-matkaajat muutaman kuukauden tauon jälkeen. Yksinkertaisesti, yksi parhaista (kesä)viikoista ikinä.