Oikeastaan aika huikeeta: French Films paljastaa kappaleen toisensa perään tulevalta debyyttialbumiltaan, jokainen edellistä parempi, ja nyt olen löytänyt lempparini: aamulla soundcloudista napattu Imaginary Futuren (21.9.) neloskappale Pretty In Decadence on soinniltaan ja soundiltaan ehdottomasti henkilökohtaiseksi suosikiksi räätälöity.
(Kuva: facebook.com/FrenchFilms, c Tuomas Välinen)
French Films parantaa kuin sika juoksuaan: jo hienosti soineen eepeen jälkeen kuullun Convictin meiningin ylitti kepeästi debyn avausraita This Dead Town (kuuntele tästä linkistä), ja mikäli mahdollista, uusi Pretty In Decadence kuuluu samaan nousujohteiseen sarjaan ja ylittää jopa tuon avausraidan erinomaisuuden.
FFilmsiin liittyy paitsi vaikutteita myös takuulla samanmoista negailuheittausta kuin The Drumsiin, ja tässä mielessä se tuntuukin kärsineen hieman verrokkinsa varjossa. Moinen assosiointi tuntuu kohtuuttomalta, varsinkin kun French Filmsiin ei ole missään vaiheessa mielestäni kuulunut poset tai ulkokuoren kiillotus - toisin kuin Drumsin meininkeihin. Eikä senkään tietty pitäisi musiikkia jättää pimentoonsa vaikka pousailu kuuluisikin asiaan - onhan esim. The DrumsinMoney ihan verraton raita.
FFn biisimateriaali pitäisi puhua jo puolestaan: mikä (suomalais)bändi voi muka edes toivoa saavansa debyyttilabumilleen edes yhden jo levyiltä kuulluista tuneista (Golden Sea, Convict, This Dead Town, Pretty In Decadence), eikä koko albumia ole edes kuultu. It's gonna be huuuuge.
Sunnuntaikappaleet ovat taas täällä. Homman nimi on tuttu: omia postauksia ei näille löytynyt, mutta mielenkiintoisia tapauksia ei huvita maininnattakaan jättää.
French Films - Convict. No jaahas, tästähän me on kuultu jo, eikös? Mutmut, helsinkiläiseen French Filmsiin lankeaminen tapahtui viime kesänä niin kertaheitolla, että jatkoa kelpaa aina esitellä. Eka irroitus uudelta levyltä ja tämä on, voisiko sanoa, taattua FF -laatua. Kieli poskessa sanon tätä surffiversioksi Vaccinesista. Paitsi et en sano. Fukjea.
De Montevert - Skyll På Mig. Ihastuttava ruotsalaisartisti Ellinor Nilsson sai hiljattain sopparin Nomethod Recordsille ja debyeepee on ulkona tuossa tuokiossa. Jotenkin virkistävän vähäeleinen kappaleon jo viime vuoden puolella ollut MySpacessä esillä ja nyt se on ensimmäinen virallinen julkaisu - aika siistiä. Ja tuo kappaleen video on jotenkin niiiiin symppistä kesää. Auttakaapa joku: mikä kaupunki on kyseessä videolla? Oma arvaukseni osuisi Göteborgiin, tuohon luvattuun musiikkikaupunkiin.
CSLSX - Keep On Shining. Philadelphiassa tukikohtaansa pitävästä kollektiivista ei taideta oikein tietää mitään. Onkohan se edes Phillystä? Tai edes kollektiivi? UUH. Minkäköhän takia yhä harvempi on nykyään bändissä ja yhä useampi kollektiivissa? Eniveis, aika hirmumainiota elektropoppia tä on, ja letkeätä kesätanssitusta.
The Berg Sans Nipple - Change The Shape. Sitten vuorossa oudoin nimi ja määrittelyn väistelevä eklektinen kappale. Ihan loistava bändinnimi. Itse bändi on ilmeisesti Nebraskan ja Pariisin hybridi - ei ihan tavanomaisin yhdistelmä. Pilipalipimputusta ja outoilua.
Suomalaista musiikkia on tullut kuunneltua kenties poikkeuksellisen paljon viime aikoina. Ja yhtä järjestelmällisesti oon saattanut jättää mainitsematta moiset hienoudet täällä - varsinkin jos monessa muussa paikassa on hyöritty moisista.
Nyt kun, useimmista, näistä bändeistä on pahin hype laantunut, on aikamoisen mukavata katsella mitä on jäänyt käteen suurimman nettivyöryn jälkeen. Seuraavaksi siis hyvää, suomalaista musiikkia, joka on jäänyt täällä jakamatta. Varsin käytännöllinen postaus, vaikka kukin ansaitsisi paljon rakkautta osakseen oman kirjoituksen muodossa. Väittäisin, että näistä bändeistä löytyy jokaisella jotakin. Sekin on kuvaavaa, ettei näistä osaa millään valita suosikkiaan.
Aloitetaan Neufvoinilla. Kivaa indiepoppia. Kuopiosta. Oikeastaan vasta Annan innostuksen myötä bändi tuli pikku hiljaa tutuksi. Silti hiljattain julkaistu Fake Musket EP oli se todellinen myhäilyn aihe. EP:ltä ilmaiseksi lataukseksi irroitettu Polar Song toi herkkyydessään mieleen Mew'n. Tosin vain hieman, sillä Neufvoinilla riittää ihan omaa soundia. Paiskasivat myös tänne aikoja sitten musiikkiaan, mutta sain aikaiseksi kirjoittaa vasta nyt. Jeejee.
Viimeksi sähköpostitse tuttavuutta tehnyt tamperelainen On Volcano jakaa uutta New Blood EP:tään ilmaiseksi sivuillaan. Olinpa rehtinä musiikkikansalaisena tämän jo hyödyntänyt siinä vaiheessa kun sähköpostia tuli, mutta kiitos siitä silti. Nimittäin tätä ei kannata jättää väliin.
Omien puheidensa mukaan indie popia post-rock vaikuttein soittava On Volcano on tehnyt äärimmäisen hienon EP:n, joka kutkuttaa meikäläisen suhteellisen vahvaa post-rockmieltymystä, ja lujaa kutkuttaakin. Tämä on hieno neliraitainen julkaisu. Hae omasi TÄÄLTÄ.
Paperfangs. Mitäs tuosta voisi sanoa. Mysteeribändi, joka on herättänyt elektropopillaan paljon huomiota ison meren kummankin puolin. Eikä tietysti haittaa, että toimiva musiikkipaketti on kiedottu salamyhkäisyyden verhoon. Tsekkaa norjalaiselle eardrumspopille julkaistu sinkku. Paperfangsilla todella tuntuu olevan kaikki valmiina maailmanlaajuista blogivalloitusta varten, joka on ilmiselvästi jo alkanut.
Yllä on kuunneltavana pari viikkoa sitten ilmaiseksi ladattavaksi tullut. Kappaleet ovat ehtineet kasvaa mukavasti tässä muutaman viikon aikana. Kuuntele siis, ja lakkaa ihmettelemästä, missä ovat hyvät suomalaiset bändit. Lataa kappaleet tästä. Kokoonpanossa on lukeman mukaan sisko, veli ja ystävä. Noh, eiköhän tuokin selkene tässä ajan myötä.
Viimoisena suomi-bändinä ainakin kesästä asti suosiotaan kirvoitellut French Films. Tähän asti maininnat tästä surffailijaporukasta ovat jääneet sivulauseeseen omissa kirjoituksissa. Jotenkin on tuntunut siltä, että bändi olisi jo kaikille tämänkin blogin lukijoille tuttu, mutta ilmeisesti näin ei ole.
Jotenpa siis: Golden Sea EP:n hiljaittain julkaissut bändi on varmasti kuullut kyllästymiseen asti olevansa Suomen The Drums. Itsekin olen näin sanonut, mutta samassa yhteydessä voisi mainita, että olen huomattavasti vakuuttuneempi French Filmsistä kuin The Drumsista. Tämänkin olen sanonut jo ennen. Lätinät sikseen, huippubändi ja huippu-EP. Tässä Golden Sean video.
Näinkin vaivattomasti sitä hypähtää hype-kelkkaan.
(Kuva: myspace.com/bigwaveriders)
Pitää toki muistaa, ettei hype ole ns. bändin vika; hyvähän se on mikäli moni innostuu. Big Wave Riders on helsinkiläisbändi, jonka nousu blogitietoisuuteen viimeisen parin kuukauden aikana on ollut korviahuumaava. Täytyy myöntää, että yleensä en kovinkaan helpolla innostu postaamaan bändistä, josta on saanut lukea jo monesti aiemmin monesta eri lähteestä. Yksi jos toinenkin suomalainen musiikkiblogihan on jo Big Wave Ridersia tuonut esille. Vaikka nimi oli tuttu aiemmista yhteyksistä, vasta Tomin suosituksen myötä kiinnostus kasvoi.
Ja toisaalta, mikäli alkaa kainostella useassa blogissa toistuvaa aihetta, olettaa, että kaikilla musiikkiblogeilla olisi samat lukijat. Enkä usko, että bändi panee pahakseen mainosta. (Näin pitkän pohjustuksen vaatii näemmä, jotta tohdin tarttua samaan aiheeseen).
Big Wave Ridersin kohdalla kertaus ei haittaa yhtään. Vaikka useassa suussa jo pyörinyt bändin nimi oli tuttu, oli kuuntelu lopulta jäänyt vähän vähälle. Lo-fi ja surffaus kuuluvat muutamasta kappaleesta vähintään yhtä selkeästi kuin 'potentiaali'. Big Sound on varsinkin äärimmäisen tarttuva.
Ja nyt kun asiaa hieman pohtii, on olo varsin myhäilevä: näitä hyviä suomalaisia bändejä kun kovin kaipailee aina. BWR kasaa The Drums / Surfer Blood -viittauksia varmasti, mutta kuten serkkubändinsä French Filmsin kanssa, totean jälleen, että kyseessä on rehellisen tarttuvaa kamaa - jopa tarttuvampaa kuin kuuluisammilla vastineillaan lätäkön tuolla puolen. Tässä Republic of the Average (viittaakohan kappaleen nimi suomalaisen koulutusjärjestelmän tasapäistävään kontrolliin? Ai ei? OK.).
Joskus jopa tähän blogiin lähetetään kappaleita. Silti tuota oikealla olevaa soundcloud-namiskaa saisi hyödyntää useampikin. Ihan sama, mistä tai millä tavalla bändiä, kappaletta tai vinkkiä hyvästä sellaisesta tulee, kunhan tulee.
Suhteellisen harvoin, mutta kuitenkin silloin tällöin yhteydenottoja kuitenkin tulee. Useimmiten kirjoittajan kohtaa jonkinlainen muka-vakavastiotettavuuskohtaus, kun alkaa pohtia bändistä postaamista. Jos se ei oikein tunnu a) tarpeeksi laadukkaalta tekeleeltä tai b) omalta jutulta, pitää kuitenkin miettiä, onko bändi tarpeeksi hyvä kuitenkin ansaitakseen lisähuomiota tms, ja toisaalta painotella sitä sopiiko se siihen tavaraan, jonka taakse muuten saatan hyvillä mielin asettua täällä blogin puolella.
Ilmiselvästi otan tämän piskuisen blogin pitämisen liian vakavasti. No, kuitenkin. Aamulla levylautasella pyöri kaksi isoa julkaisua, Hurtsin sekä Brandon Flowersin albumit, mutta mielessä kujersi eilen lähetetty kappale, jonka kuuntelin kerran puhelimessa ollessani, eli en kauhean perusteellisesti.
Tuon kappaleen soundcloud-sivulleni lähetti oululaisbändi nimeltä Satellite Stories. Kuinka virkistävää. En tiedä bändistä juuri mitään. Two Door Cinema Clubin ja The Wombatsin bändi mainitsee vaikutteikseen, enkä usko, mikäli kuvailua Satellite Storiesista luette, että näette kirjoituksia, joissa TDCC:tä ei oululaisten yhteydessä mainittaisi.
Vähän niin kuin French Filmsin yhteydessä on (lähes) mahdotonta olla mainitsematta The Drumsia.
Satellite Stories kuulosti, vaikka vähän liiankin tutulta, myös tarttuvalta. Tsekatkaa ihmeessä. Tässä bändin uusin kappale, tietääkseni. Helsinki Art Scene, josta vaikutteet kuuluvat varsin selkeästi. Sekä vanhempi Mexico. P.S. Onpa kivaa kirjoitella suomalaisesta, kenties vähän tuntemattomammasta bändistä.
