She & Him

Indie folk -kaksikko M. Ward ja Zooey Deschanelilta tulee uutta musiikkia maalis-huhtikuun vaihteessa, kun Volume Onen julkaisusta tulee kuluneeksi osapuillleen kaksi vuotta. She & Himin ensimmäinen single tulevalta kakkoslevyltä (Volume Two) on nyt Pitchforkin nettijulkaisuna ulkona. In The Sun on oikein hyvä ja söpökin kappale. Kappaleella on mukana Tilly and the Wall.



En oikein syttynyt Volume Onesta, tai no, sytyin, mutta odotuksiin nähden vähänlaisesti. On tämä Why Do You Let Me Stay Here? viime levyltä myös aika ison kiva kappale:



Nyt taidan siirtyä katsomaan sitä, mitä Cocosta on jäljellä.

Uutta julkaisua vai kokonaan uutta. Frightened Rabbit vs. Thomas Western.

Oon miettinyt, että en välttämättä kovinkaan usein löydä jotain bändiä ekana. Ja vaikka löytäisinkin, ei mun korva tunnista lahjakkuutta tai nerokkuutta hirvittävän isolla prosentilla ekalla kuuntelukerralla. Usein mun pitää sulatella viikonkin ajan jotain levyä ennen kuin pääsen siihen sisälle tai jättää se kokonaan rauhaan ja palata siihen jonkin ajan kuluttua vain todetakseni et se on loistava.

Ajauduin pohtimaan moisia, koska alunperin tarkoitus oli vaan herätellä Frightened Rabbitin uuden levyn odottelua, mutta sitten törmäsin Thomas Western -nimiseen nuoreen kitarakaveriin netissä ja pidin, folkin ystävänä, kovastikin. Quite Early One Morning on miehen vuonna 2008 tehdyn EPn nimi. Westernin laulu on herkkää ja kitarannäppäily hienovaraista.

Tottakai EP:stä kuulee, että siinä on ns. pienen nimen omaa tekemistä, sillä käsittääkseni se on omakustanne, mutta Westernin levyllä on kaikki oleellinen läsnä, vaikkei se täysin 'valmista' kenties olekaan. Jollain tavalla soundi on kovin perinteistä, eikä missään nimessä huonossa mielessä. Jotain tässä kaverissa tuntuu olevan.

Western on maininnut Woody Guthrien, Bob Dylanin, Will Oldhamin ja muita innoituksekseen ja sen kyllä kuulee, useissakin kappaleissa. Mielestäni kaveri muistuttaa hieman myös Paolo Nutinia. Lay Down Your Weary Tune (Bob Dylanin alkuperäinen) on EPn helmi Your Front Doorin lisäksi. On levyllä pari heikompaakin raitaa..No, kannattaa katsastaa Spotifysta, sillä EP löytyy kumma kyllä myös siellä.

Ihan omaa levyä Thomas Western alkanee tehdä tämän vuoden alussa. Yritän pitää miestä silmällä.
Thomas Western MySpacessa.

Niin, se Frightened Rabbit. Midnight Organ Fight -levyllä oli jo mainioita raitoja, tai oikeastaan ei kauheasti heikkoja raitoja..Ja olihan se tosi hyvä levy noin kokonaisuudessaankin, joten ei ole mitään syytä miksei maaliskuussa ilmestyvä Winter of Mixed Drinks olisi myös. Frightened Rabbit soittaa indie folkia tai folk-rockia, ihan miten asian haluaa ilmaista. Tai jotain sinnepäin.

Levyltä jo julkaistu sinkku Swim Until You Can't See Land kuulosti kivalta, mutta jätti jotenkin toivomisen varaa ekan sinkun pontevuudelle. Sittemmin Nothing Like You on vuotanut nettiin ja kuulosti mainion menevältä. Linkkiä ei ole heittää valitettavasti tähän, mutta eiköhän se löydä tiensä jonkin ajan kuluttua YouTubeen myös :)

Sitä odotellessa Swim Until You Can't See Land ja vanhemmalta levyltä The Modern Leper.

Syksyn musiikkia pt 3 - uusvanhat indie-folkit

Syksyn aikana mun Spotify-soittolistoilla ynnä muilla viihtyi kaksi ns. uusvanhaa bändiä, eli yhtyeitä jotka sinänsä eivät olleet julkaisseet ihan uutta, mutta olivat mulle uusia: Blind Pilot ja Deer Tick. Blind Pilotin 3 rounds and a sound -levy ja Deer Tickin War Elephant olivat kummatkin ilmestyneet jo vuoden 2008 puolella; War Elephant tosin uusintapainoksena.

No, kuitenkin, aloin kuunnella kumpaakin levyä syksyllä vain ihmetelläkseni, miten niistä ei ollut pidetty kummempaa ääntä. Nyt voin kuitenkin huoletta ottaa kummankin bändin puheeksi, sillä kumpikin bändi julkaisi joulukuussa EP:n. Aion silti nimenomaan syksyllä kuuntelemia levyjä hehkuttaa :)

Blind Pilotin 3 rounds and a sound etenkin on oivaa vaihtelua elektronisen musiikin suorastaan ylitsevuotavalle tarjonnalle. Yhtyeen soundi on nimittäin hyvin "yksinkertaista" akustista indie poppia, johon laulajan kaihoisa ääni kietoutuu erottamattomasti. Jos The Decemberists tai vaikkapa aiemmin mainitsemani Fruit Bats maistuu, kannattaa tähänkin bändiin ehdottomasti tutustua. Mikäli bändiltä on tulossa uutta levyä tähän vuoteen, kehottaisin pitämään silmällä. Sen verran kavereiden ekassa levyssä on potentiaalia, etten ihmettelisi jos seuraavalla levyllä lohkeaisi suurtakin huomiota.

Deer Tickin War Elephant on bändin ensimmäinen levy. Kappaleita voisi kuvailla alt-countryksi tai folk-rockiksi. Jos Blind Pilotin laulajan ääni oli kaihoisa ja herkkä, on Deer Tickin John McCauleyn ääni karkea ja jopa aluksi ärsyttävän rajamailla - ja vaatii tottumista. Kun sen yli pääsee, alkaa huomata, että narisevan äänen taakse mahtuu hieno biisientekijä. Ja toteaa että War Elephant on todella hyvä levy.