Back to school teemapäivä: naisartisteja

Tarjottimella on tänäänkin rypäs artisteja. Sen sijaan et kirjoittaisin perusteellisesti yhdestä artistista, ajatus harhailee tänään useamman (nais)artistin välillä niiden ja lukijoiden haitaksi. Joskus tuntuu hyvältä luottaa volyymiin - kvantiteettiin kvaliteetin sijasta. Kunhan ei sen kustannuksella.

Naisartisteista puhuttaessa, ainakin indie ja folk-musiikin puitteissa, mieleen putkahtaa legendaarinen Joni Mitchell, Joanna Newsom, (Leslie) Feist tai vaikkapa Charlyn Marshall (Cat Power).

Sen sijaan, että oisin aiemmin jo nostanut esille jonkun näistä seuraavista muusikoista, oon vaan jotenkin siirtänyt ja siirtänyt niistä kirjoittamista. Nyt aattelin siksi just ottaa ne saman katon alle ja mainita neljä artistia (ainakin, en oo päättänyt tässä vaiheessa vielä kuinka monta), joiden musiikki vetoaa samaan mieltymykseen kuin esimerkiksi juuri Joni Mitchell, Kate Bush ja Feist. Äkkiseltään saattaisi luulla, että olen löytänyt kaikki seuraavat artistit Last.fm:n 'similar artists' -namiskan alta, mutta löysin ihan sattumalta kaikki artistit eri puolilla nettiä käyskennellessä.

Blue Roses nimellä esiintyvä ja musisoiva Laura Groves sai levyllään samannimisellä levyllään viime vuonna hyvän vastaanoton ja arvostelut natisivat liitoksissaan Kate Bush -vertauksia. Epäreilua sanon minä. Miksei folk-henkinen naisartisti voi olla itsessään hyvä eikä velkaa varsinkin Kate Bushin uran alun tuotannolle -hyvä? Moni naisartisti nimittäin saa kokea vertailun Bushiin. Heh ja köh. Kieltämättähän Blue Rosesista Kate Bushin kuulee, kuten myös Joni Mitchellin ja Joanna Newsomin vaikutteet - hyvin pohjustettu postaus siis. Peukku ittelles.


Levyllä kappaleet ovat pitkälti kitara- tai pianovetoisia, joiden päällä Grovesin ääni leijuu ja joita se samanaikaisesti kannattelee. Kaiken kaikkiaan Blue Rosesin s/t -levy on todella hyvä. Nyt kun tästä kirjoittaa, niin Blue Roses olisi ehdottomasti ansainnut oman kirjoituksen. Minkäs teet.
Blue Roses myspacessa

Tässä ihan kohtuullisen maukas live-veto:


warpaintin EP Exquisite Corpse julkaistiin alunperin omatoimisesti viime helmikuussa, mutta EPstä otettiiin uusintapainos lokakuussa. Catpowerihtava debyytti onnistuu paremmin siinä, mistä Cat Power tunnetaan: viipyvät vokaalit ja eteerinen slowcoustic -meininki.

Levyn tuottajana on häärinyt muuten ex-RHCP-kitaristi John Frusciante. Erityisesti Billie Holiday on loistava kappale.
warpaint myspacessa


Illan kolmas folk-artisti on Alessi's Ark, jonka debyyttialbumi Notes from a Treehouse ilmestyi, kuten Blue Rosesinkin, viime kevään puolella jo. Alessi Laurent-Marke, joka on nimen takana, on vasta 19-vuotias. Siihen nähden ihan kelpo folk-pop raitoja irtoaa neidiltä, mutta kenties sittenkin vain "ihan ok".

Levyllä on toisaalta hyviä biisejä, mutta joidenkin kappaleiden latteus latistaa kokonaisuuden hyvä plussaan. En usko, että Alessin käheä ääni, joka tuo hieman mieleen Norah Jonesin, ja musiikintekemisen lahjakkuus jättävät artistia vaille paikkaa popmusiikkipaletilla.
Alessi's Ark myspacessa



Polly Scattergoodin debyyttialbumi on myös viimekeväinen, joten postaus on melko uusvanhaan musiikkiin painottuva. S/t -albumi on kenties tämän postauksen heikoin, mutta siinä on silti joitakin ihan kelpoja, söpöjä pop-kappaleita. Kuten hitusen The Pipettes-henkinen Please Don't Touch.



Loppuun vielä hirveitä odotuksia täksi vuodeksi kasannut Marina & The Diamonds:


Postaus on lopetettava kuitenkin trubaduurittarien kuningattareen, Joni Mitchelliin:

Mitä luvassa vuodelle 2010? Ainakin levyjä.

Vuosi vaihtui itselläni normaaliin tapaan taivaan talikynttilöitä seuraten kotoisen Aura-puron varrella Turun keskustassa. Klo kahdentoista molemmin puolin oltiin sitten juhlimassa eräässä asunnossa. Lupauksia en ole tehnyt aiemmin, enkä tee nytkään, koska toivon omaavani tarpeeksi tahdonvoimaa tehdä mitä aionkin, ilman vuodenvaihdon mukanaan tuomaa taikaa.

Oli siinä silti jotain ns. elämää suurempaa: seisoskella hyisessä ilmassa tuttujen ja tuntemattomien seurassa katsomassa, kun pahasti velkaantunut kunta ampuu rahaa taivaalle vuosikymmenen vaihtuessa. Ei silti, näkökyvyn rajoja koettelevien tulikaarien polttaessa verkkokalvojani minäkin unohdin hetkeksi laman ahdistavuuden ja aikeet rakentaa keskelle kaupunkia yksi parkkihalli lisää osittain veronmaksajien rahoilla.



Ohoh, tulipas avauduttua. Pysytäänpä asioissa joista toivottavasti tiedän jotain. 2010 näyttää julkaistavien albumien suhteen melkoisen mielenkiintoiselta. Uutta levyä pukkaavat mm. Vampire Weekend, Yeasayer, She & Him, Broken Bells, Husky Rescue, Final Fantasy jne.

Tammikuu: Vampire Weekend, OK Go, Final Fantasy, Spoon, Eels, Magnetic Fields, Beach House, Husky Rescue, jne

Helmikuu: Yeasayer, Toro y Moi, Hot Chip, Massive Attack, Fionn  Regan jne

Maaliskuu: She & Him, Jonsi, Broken Bells jne

Tuossa oli vähän arvioitua aikataulua, joilla edellämainitut artistit julkaisevat uutta musiikkia. Lisäksi epämääräisten tai vahvistamattomien aikataulujen mukaan mm. The National, Fleet Foxes, Arcade Fire, MGMT, Interpol ja Cat Power julkaisevat uutta musiikkia 2010. Ilmeisesti Arcade Fire työskentelee parhaillaan Mumford & Sonsin levyn tuottajan häärineen Marcus Dravsin kanssa.
Tavallaan on typerää listata satunnaisia päivämääriä, jolloin muusikot julkaisevat tai jättävät julkaisematta uutta musiikkia, mutta tarkoitus oli vain antaa kuvaa musiikkivuodesta 2010. Toivomme ettei tämä vuosi jää hurjan viime vuoden jalkoihin musiikillisesti.

Eikä missään nimessä ole mitään syytä uskoa, että näin kävisi. Itse odotan jo vahvistetuista julkaisuista eniten Beach Housea ja Broken Bellsiä. Vampire Weekend on ihan kiinnostava ja tavallaan vakuuttava projekti, mutten ole oikein ikinä kummemmin poolopaitojen kutsuun vastannut.


Epämääräisten aikataulujen listassa ovat oikeastaan kaikki yhtä mielenkiintoisia: onnistuuko MGMT säilyttämään kaiken hyörinän keskellä luovuutensa, toipuuko Arcade Fire Neon Biblen ehkä kuitenkin pienoisesta pettymyksestä, onko Julian Plenti -projekti vaikuttanut Interpolin tuotantoon? Tyhmiä kysymyksiä? Kenties, mutta musiikkibisneksessä kaikki on mahdollista. The Nationalin ja Fleet Foxesin uudet levyt taasen ovat jo omiaan tekemään tästä vuodesta loisteliaan.

Palaamme asiaan.