Yeasayer: Odd Blood

Alkuvuosi on tuntunut todella kiireiseltä levyjä ajatellen. Paljon on levyjä julkaistu jo, ehkä vähemmän suoraan vuoden parhaiden levyjen listoille meneviä kuin ennakkoon ajatteli, mutta kuitenkin. Beach Housen levyjulkaisu oli itselle se alkuvuoden suurin juttu ja viikon päästä julkaistava Odd Blood Yeasayeriltä on toinen.

Olen itse ollut kyllä todellä mielissäni mm. Laura Veirsin, Four Tetin ja Los Campesinos!:in levyistä, mutta odotukset ovat olleet korkealla erityisesti BH:n ja Yeasayerin kohdalla. Merkkipäiviä kumpikin, ikään kuin. Ja, kuten Beach Housen kohdalla, myös Yeasayerin levy on ennakkoon kuunneltavissa netissä. Jälleen kerran 3voor12 -sivusto tarjoaa levyjä ennakkokuunteluun. Virallinen levyjulkkari sijoittuu vasta viikon päähän (9.2.).

Levy alkaa melkoisella "heitolla", Children, joka vaikuttaa ensin paljon huolimattomalta tai sekavammalta kuin onkaan, kuten oikeastaan koko levykin. Avausbiisi avaa salansa vasta useamman kuuntelun jälkeen outoine vokaaleineen ja tarjoaa loppujen lopuksi osuvan intron koko levylle.

Taas, olen vähän pulassa oman musiikkikorvani ja hitaastilämpenevyyteni kanssa, sillä Odd Bloodissa on sulateltavaa. Yllättävän paljon ehtii nimittäin tapahtua levyn keston aikana. Silti Brooklynistä kotoisin oleva bändi tarjoaa, lupaustensa mukaisesti, suoraviivaista neopsykedelistä pop-kappaletta toisensa perään. Oudot avaruusdiskovibat jatkuvat läpi albumin.

Jo ennen levyn julkaisua kuullut kappaleet Ambling Alp, Madder Red, I Remember ja O.N.E. ovat ehdottomasti levyn parhaimmistoa. Ne ovat kaikki erilaisuudessaan mahtavia niin mukana laulamiseen kuin ns. joraamiseenkin ja sellaisenaan omiaan osoittamaan yhtyeen luomisvoiman laajuuden. Varsinkin Madder Red ja O.N.E. ovat varmasti mukana vuoden parhaita kappaleita pohdittaessa.

Suosittelen Odd Bloodia varten hyviä kuulokkeita, sillä silkasta eri äänien ylivoimasta ei saa todellista kuvaa perusäänentoistolla. Kiinnitin myös huomiota etenkin rumpalin työskentelyyn, jotenkin niin hauskan monipuolisesti eri lyömäsoittimet tekevät yhteistyötä useilla kappaleilla.

Mutta. Yeasayer ei ole tämän vuoden Animal Collective eikä Odd Blood yllä Merriweather Post Pavilionin tasolle. Alun kaunopuheisten ja monipuolisten lupausten jälkeen Yeasayerin taika himmenee kuuntelijan korvista ja sitä tajuaa kuuntelevansa sittenkin ihan ihmisten tekemää musiikkia. Viimeistään Romen jälkeen tajuaa, että nämä ovat ihan hyviä kappaleita ja sopivia levylle, mutta ensimmäisten kappaleiden hohto uupuu.

Toinen mutta saapuu kaksoisagentin omaisesti palauttamaan positiivisuuden arvioon: Odd Blood tulee epäilemättä olemaan vuoden parhaita levyjä, sen uskallan jo nyt luvata. Se ei yllä millään AC:n tasolle eikä Beach Housen tasolle. Eikä tarvitsekaan. Yeasayer on tehnyt rohkean, tanssittavan/notkuttavan, monipuolisen ja ennen kaikkea laadukkaan levyllisen musiikkia, joka tarjoaa todellisen kuuntelijaelämyksen. Kokemus musiikillisesti on niin laadukas ja monipuolinen, että Yeasayer pärjäisi myös instrumentaalibändinä. Tykkään aivan hirmuisesti tästä levystä.

Odotuksiin nähden ehkä hienoinen pettymys, varsinkin erittäin kovan alun jälkeen. Pohdinta tuleekin jatkumaan lähinnä sen merkeissä, olivatko odotukset ennakkoon niin kovat ettei niihin yltäisi kukaan, vai oliko levy oikeasti pettymys. Päättäköön kukin itse.

#Tässä linkki ennakkokuuntelemaan Odd Blood: 3voor12

Los Campesinos! ja The Soft Pack ja muita kivoja (uusiakin)

Kirjoittelu on toisinaan vähän kinkkistä, tai oikeastaan sen puute, kun ei ehdi kirjoitella silloin, kun bändit tai kappaleet on itselle ajankohtaisia - ja kiinnostavia. Siitä seuraa tällaisia postauksia, jotka ovat sekavia ja ihan liian täyteenahdettuja. Pitäähän blogi saada tasapainoon, kun viime viikolla oli pari vain yhden bändin postausta..Hmm. Tästä ei voi seurata kuin pienimuotoinen sekasorto, kun siivoan iTunesin nurkista biisejä pölyttymästä.

Koitetaan olla tehokkaita ja sisällyttää enemmän kappaleita ja vähemmän tekstiä.

Los Campesinos! julkaisee uutta materiaalia sisältävän Romance Is Boring -nimisen levyn (vihdoin) viikon parin päästä. Häilyvä ilmaus johtuu eri julkaisuaikatauluista jenkkeihin ja Eurooppaan. Viime syksynä maistiaisia saatiinkin jo bändiltä. Aiemmin pidin Los Campesinos!:ta lähinnä 'ihan kivana' bändinä, mutta tältä levyltä odotan enemmän. Kuulemani neljän-viiden kappaleen perusteella odotus tulee olemaan sen arvoista.





The Soft Packiltä tulee myös uusi levy helmikuun alussa. s/t-levyltä on myös saatu pari kappaletta jo kuunneltavaksi, ja varsinkin Answer To Yourself kulkee mukavan rouheasti. Aiemmin yhtye esiintyi nimellä The Muslims, joten bändiä voi jo nyt onnitella ainakin nimenvaihdoksesta.



Kanadalaisen singer-songwriterin, Basia Bulatin, toinen levy ilmestyy 26. päivä kuluvaa kuuta. Seuraava kappale (vaikkakin video on kehnohko live) on ainakin kivaa folk-popia levyltä Heart of My Own:



White Hinterlandin maaliskuun yhdeksäntenä ilmestyvä levy, Kairos, on myös mielenkiintoinen odotettava. Amerikkalainen singer-songwriter esiintyy WH-nimen alla. Levyltä julkaistu Icarus on oudon hieno sekoitus elektronista ja akustista musiikintekemistä, jossa on elementtejä vähän sieltä täältä.



Vielä lopuksi jotain mikä on varmasti tuttu monille, mutta jostain syystä törmäsin Small Blackiin pitkästä aikaa ja ajattelin jonkun kappaleen tältäkin Brooklynin porukalta laittaa, kun aiemmin tehdystä Brooklyn-postauksesta se unohtui. Etenkin Washed Outin remix on maukas.



Vielä alkuperäinen:

Brooklyn ja bändit

Mun piti kirjoittaa iltaan ihan nopeesti postaus parista elektrobändistä, jotka kutkutti allekirjoittanutta, kun tajusin et niitä bändejä yhdistää se, että ne on kaikki Brooklynistä (NY). Kyseessä ovat MEN, Bear in Heaven ja hieman kyseenalainen Boy Crisis.

MEN on elektro-häsmäkkä bändi, joka kuvailee itseään (vapaasti käännettynä) yhtye- ja taide /
performanssikollektiiviksi. Kaksi bändin nykyisistä jäsenistä kuuluu myös Le Tigreen. Esimerkiksi Simultaneously-kappale hypnoottisine bongo-rummutuksineen ja vähintään yhtä hypnoottisine kitaroineen on hieno biisi. Vahvistamattoman nettikirjoituksen mukaan bändi olisi levyntekopuuhista paussilla heittämässä pari keikkaa.

Kyllä bändin EPkin kelpaa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana bändistä voidaan mainita, että nimestä huolimatta sen sydäntä lähellä ovat sosiaali- ja seksuaalipoliittiset agendat sekä vasuri-ideologia. Esimerkiksi erään lähteen mukaan Simultaneously käsittelee AIDSia, syöpää ja sairauksia. Tiedä häntä. Hieno kappale se ainakin on.

MEN: myspace.com/men

Bear in Heaven sen sijaan on jotain kokeellista psykedelia elektro indie rockia, tjsp. Tähän porukkaan olen erityisesti mieltynyt viime päivien aikana. Levy, Beast Rest Forth Mouth (mukavasti soljui kielen päällä), on synkkä ja kompakti paketti, joka kasvaa kasvamistaan kuuntelukertojen myötä. Ensimmäisellä kerralla sivuutin, mutta nyt olen löytänyt uudet syvyydet. Nyt kun tätä kuuntelee taas, niin yrittäisin laittaa bändiä ehkä vähän myös post-rockin alle.

Bear in Heaven: myspace.com/bearinheaven
Ja täältä sitten lataamaan ilmaiseksi pari biisiä: Last.fm



 Boy Crisis pääsi mukaan tähän oikeastaan vain, koska sekin on tietääkseni Brooklynista ja tekee elektro-poppia. Niin kauan kuin tästä bändistä on kohistu, on sitä yhtä kauan myös miinoitettu. En aio ottaa kantaa suuntaan enkä toiseen, sillä en oikein itsekään tiedä mitä ajatella: jotkut pitävät MGMTn manttelinperijöinä, toiset taas ovat hieman eri mieltä.

[T]he absolute worst band in the world right now. Seriously.

 Amy Phillips, Pitchfork, lokakuun lopulla 2008.

Oli miten oli, tässä bändin biisi.
Boy Crisis: myspace.com/boycrisis