Kesää odotellessa: Ruissi '11

Tein jo päätöksen, etten postaa tästä, kun uutinen saavuttaa varmasti kaikki ilman jokaisen blogin panosta. MUTTA. Onhan toi nyt ihan liian siistiä, et turkulainen musablogi vois sivuuttaa sen. Enkä mä aio välittää, kun kerran Ruisrock 2011 tarjoaa aikamoisen kattauksen. En oo varmasti ikinä tässä vaiheessa ollut tyytyväinen ekoihin kiinnityksiin, mut näemmä se Merimaankin ruletti osuu joskus kohdilleen.

                                               (Kuva: ruisrock.fi)

The National, Fleet Foxes, Anna Calvi, Hurts, Isobel Campbell & Mark Lanegan, Robyn, Primus, The Prodigy, Uusi Fantasia, Carpark North, PMMP ymsyms. Koko toi lista on osastoa wtf?!, mutta kyllä se kelpaa. Nationalin live-kunto tulee tsekattua ens viikolla, joten kesällä tulee sitten kolmas kerta kun näen lempparit livenä. Muuten lihavoidut taitavat olla mulle ensisijaisia, mut tuleehan täydennyksiäkin vielä. JEA. Saa nähdä saapuuko The Prodigy ihan paikan päälle vai jääkö princeilyksi.

Jottei postaus mene ihan tylsäksi lehdistötiedotteen toisteluksi, aattelin jakaa kaksi kappaletta, jotka ovat viime aikoina vieneet mua kohti kesää. -20, whaddaaap?! Eka Dirty Goldin California Sunrise ja aurinkohan alkaa tehdä jo ihan höperöksi.

Toiseksi Devotchka - 100 Other Lovers. Tämä on sitten ihan muuten vaan kiva joka vuoden aikaan, mutta sopii kesäänkin.

Nyt sit odotellaan miten Flow kontraa. Itse ennakoin Fleet Foxesia Flow'hun, mutta nyt se tuntuu hieman kaukaa haetulta, kun Ruissi jo nappasi Seattlen folkkarit. Kesä, tuu jo!!

I Blame Coco

Saattaa olla, että tässä vaiheessa I Blame Cocosta kirjoittaminen on jo kenties passé, mutta täytyy myöntää, etten ennen tätä aamua ollut kuunnellut yhtään Cocon kappaletta kokonaan. Mä en tiedä, miten nä ulkomusiikilliset asiat toimii ihmispäässä, mutta I Blame Coco -nimen takana esiintyvän Eliot "Coco" Sumnerin alkuperä riitti jotensakin karkottamaan kiinnostuksen.

Miksi ensimmäinen asia, joka artistista pitää tietää, on se, että hän on Gordon "Sting" Sumnerin tytär? (Samalla tuo lause taisi olla ristiriidassa itsensä kanssa, kun se tuon tiedon tarjosi). Kuten näkyy, onhan moinen asia vaikea sivuuttaa. On myönnettävä, että Cocon alkuperä näkyy ja kuuluu.

Ensimmäinen kappale, jonka tänä aamuna nyt siis kuuntelin, on In Spirit Golden. Äärimmäisen tarttuva kertsi, mielenkiintoinen lauluääni ja tanssittava meininki. Ja pieni kyseenalaistaminen, saanko edes pitää tästä.

Kenties Ellie Gouldingin kanssa kisaavalta I Blame Cocolta oli kuultava lisää. Mm. Robynin ja Fyfe Dangerfieldin kanssa yhteistyötä tehnyt IBC tarjosi kappaleillaan, jos ei muuta niin ainakin, tanssittavaa. Kaikki mitä kuuntelin Cocolta eli Quicker, Ceasar ja Only Love Can Break Your Heart (Neil Young -coveri) olivat hyviä pop-kappaleita. Yhtymäkohtia löytyi paitsi Ellie Gouldingiin, myös yhteistyökumppani Robyniin. I Blame Cocon The Constant -levyn ilmestyminen reilu kuukauden päästä on tsekattava.

Eikä siksi, että kyse on Stingin tyttärestä.