Solomon Chase on ohjannut White HinterlandinNo Logic -kappaleelle todella upean videon. Vaikka usein, ellei jopa poikkeuksetta, pääosaa näyttelee musiikki. Tässä postauksessa se jää kuitenkin sivuosaan. Eikä tietty harmita yhtään.
Upeaa videota ryydittää tietysti White Hinterlandin musiikki, mutta parhaimmillaan musiikkivideotaide tuottaa tällaisia helmiä, jossa video todella avittaa musiikillisia maailmoja.
White Hinterland julkaisi Kairos -levynsä maaliskuussa ja jo tammikuussa huumailin kappaleesta nimeltä Icarus. Harmi, että on päässyt unohtumaan vuoden kuluessa. Niin Kairos kuin Icaruskin hiipivät takaisin levylautaselle. Olisi muuten sopinut maaseutuhengailuun tämäkin musiikki. Tuli vietettyä eilinen maaseudun rauhassa. Ja ma tukkasin. En olisi ikinä uskonut, että voin näin paljon kaivata sellaista rauhaa. Siitä on tultava tapa. Vaikka joskus lapsena tuntui mökki -suhteellisen ilman mukavuuksia- ajoittain tylsältäkin, on se nykyään melkeinpä tarpeen.
Eilisestä postauksesta tuttu Kissesjaksaa hykerryttää vieläkin, se vasta oli kivaa musiikkia ja sai odottamaan lisää. Mutta katseet käännämme jo ensi viikon hienon hienoon julkaisusumaan. Tässä taas tämän blogin valintoja ensi viikon julkaisuista.
Maaliskuun kahdeksas ja yhdeksäs päivä ovat kuumaakin kuumempia levyjulkkaripäiviä, sillä noina päivinä uutuutensa julkaistavaksi tuovat Damon AlbarninGorillaz, The Morning Benders, jj, Liars, jo aiemmin arvostelemani Broken Bells, White Hinterland, Titus Andronicus ja New Young Pony Club. (huh!) Aika lista.
Gorillazin kolmas studioalbumi, Plastic Beach, on saanut jos jonkinlaista hykerrystä aikaiseksi ollessaan ennakkokuunteluissa useissa paikoissa, mutten itse ole saanut aikaiseksi tutustua siihen.
En nyt mitenkään erityisen tohkeissani ole aikaisemmin bändistä ollut, mutta pop-musiikin saralla Gorillaz on mielenkiintoinen "bändi".
Plastic Beachiltä kuulemani kappaleet, Stylo ja Rhinestone Eyes mukaan lukien, ovat vaikuttaneet ihan lupaavilta. Nettivastaanoton perusteella jotkut tykkää semisti ja jotkut ovat täysin haltioissaan.
The Morning Benders. AHHH. Mahtava bändi. Big Echo julkaistaan siis ensi viikolla, ja kuten aiemmin postailinkin, on Grizzly Bearin basisti Chris Taylor sen tuottaja.
Olen kuunnelut Big Echon vasta kerran läpi, mutta "mää nii tykkä kyl".
Ruotsalainenjjkasvatti suosiotaan viime vuonna ilmestyneellä nº 2 -levyllään. Voisi sanoa kyllä että ihan aiheesta, sen verran mielenkiintoinen levy oli kyseessä. Jatkoa ilmestyy siis jo nyt, ensi viikolla. Ja on, ei mitenkään kovin yllättävästi, nimeltään nº3.
Viime levyn oltua suhteellisen lähellä täysosumaa, ei nº3 kuitenkaan onnistu sykähdyttämään aivan samalla tavalla. Samanlaista kivaa meininkiä ja hassuja yhdistelmiä on luvassa, muttei kuitenkaan yhtään "Ecstasyä" tai "Things Will Never Be The Same Againia".
Kokeellinen post-punk bändi Liarsei ole mitenkään liian tuttu itselleni aikaisemmista levyistä, mutta sekin julkaisee uuden levynsä ensi viikolla. Sisterworld-nimeä kantavasta levystä julkaistaan myös laajennettu versio, jonka kakkoslevyllä on remixejä Liarsin kappaleista tunnetuilta artisteilta kuten Thom Yorke, Bradford Coxilta ym.
Broken Bellsiin ei tarvitse liiemmin puuttua tehtyäni sen jotäällä. The Shinsin James Mercer ja Danger Mousena tunnettu tuottaja-artisti julkaisevat siis pop-levyn Broken Bells -nimen alla.
White Hinterland on nykyisin jo duo, kun se aiemmin oli lähes pelkästään Casey Dienelin sooloprojekti. Nyttemmin musisointiin osaa ottaa myös Shawn Creeden. Kairos ilmestyy ensi viikolla ja on sellaisenaan ehkä eniten arvoitus tänään mainittavista levyistä. Tässä maistiaista:
Titus Andronicuksesta ehti jo ääniä-blogi kirjoittamaankin, mutta tosiaan, bändin The Monitor -niminen kakkoslevy on myös ensi viikon mielenkiintoisimpien julkaisujen joukossa.
Tässä samalla kappaleita kuunnellessa tulee kyllä sellainen olo, että levyyn on ehdottomasti tutustuttava paremmin.
Hieman vain pintaa raapaisseena ohjaan kuuntelemaan levyä MySpaceen. Shoegaze-vaikutteista indie rockia soittava Titus Andronicus on mielenkiintoinen tuttavuus. Tutustukaa ihmeessä.
New Young Pony Club palaa myös debyyttilevyn jälkeiseen arkeen julkaisemalla toisen levynsä The Optimistin. Debyytillään tunnetuksi tulleen dance-punk (aika tyhmä termi mutta kuitenkin) bändin kakkoslevy on odotettu, ja ainakin Lost A Girl -kappale maistuu mukavasti.
Kirjoittelu on toisinaan vähän kinkkistä, tai oikeastaan sen puute, kun ei ehdi kirjoitella silloin, kun bändit tai kappaleet on itselle ajankohtaisia - ja kiinnostavia. Siitä seuraa tällaisia postauksia, jotka ovat sekavia ja ihan liian täyteenahdettuja. Pitäähän blogi saada tasapainoon, kun viime viikolla oli pari vain yhden bändin postausta..Hmm. Tästä ei voi seurata kuin pienimuotoinen sekasorto, kun siivoan iTunesin nurkista biisejä pölyttymästä.
Koitetaan olla tehokkaita ja sisällyttää enemmän kappaleita ja vähemmän tekstiä.
Los Campesinos! julkaisee uutta materiaalia sisältävän Romance Is Boring -nimisen levyn (vihdoin) viikon parin päästä. Häilyvä ilmaus johtuu eri julkaisuaikatauluista jenkkeihin ja Eurooppaan. Viime syksynä maistiaisia saatiinkin jo bändiltä. Aiemmin pidin Los Campesinos!:ta lähinnä 'ihan kivana' bändinä, mutta tältä levyltä odotan enemmän. Kuulemani neljän-viiden kappaleen perusteella odotus tulee olemaan sen arvoista.
The Soft Packiltä tulee myös uusi levy helmikuun alussa. s/t-levyltä on myös saatu pari kappaletta jo kuunneltavaksi, ja varsinkin Answer To Yourself kulkee mukavan rouheasti. Aiemmin yhtye esiintyi nimellä The Muslims, joten bändiä voi jo nyt onnitella ainakin nimenvaihdoksesta.
Kanadalaisen singer-songwriterin, Basia Bulatin, toinen levy ilmestyy 26. päivä kuluvaa kuuta. Seuraava kappale (vaikkakin video on kehnohko live) on ainakin kivaa folk-popia levyltä Heart of My Own:
White Hinterlandin maaliskuun yhdeksäntenä ilmestyvä levy, Kairos, on myös mielenkiintoinen odotettava. Amerikkalainen singer-songwriter esiintyy WH-nimen alla. Levyltä julkaistu Icarus on oudon hieno sekoitus elektronista ja akustista musiikintekemistä, jossa on elementtejä vähän sieltä täältä.
Vielä lopuksi jotain mikä on varmasti tuttu monille, mutta jostain syystä törmäsin Small Blackiin pitkästä aikaa ja ajattelin jonkun kappaleen tältäkin Brooklynin porukalta laittaa, kun aiemmin tehdystä Brooklyn-postauksesta se unohtui. Etenkin Washed Outin remix on maukas.
