Hyvin kivaa ja arcadefiremäisesti eteenpäin rullaavaa ruotsalaista poljentoa. Näin kuvailisin tänään esittelyssä olevaa bändiä. The Forest and the Trees on siis ruotsalaisen avioparin, Joel ja Linnea Edinin, muodostama duo.
To The Forest! (I Need Peace) -kappale ainakin sopii kuvailuihin. Saatan myös kuulla hivenen The Magic Numbersia kyseisessä kappaleessa. Kuuntele itse tässä:
Edellämainittu kappale julkaistaan vajaan kahden viikon kuluttua, 19. päivä. Levy julkaistaankin sitten 10. toukokuuta - siinä kenties jotain mieleenpantavaa. Vaikka tuo äskeinen kappale on aivan mahtikamaa, suosittelen silti katsastamaan The Forest and the Treesin pari muuta tarjolla olevaa kappaletta MySpacessä. Mm. Bohemian Boy on oikein mieluisaa kuultavaa ja tuo mieleen hieman jopa Airin.
# The Forest and the Trees @ MySpace
Ja niin, tälle päivällä tuli sattumalta mukaan kivan menevä torontolaisbändin, Starsin, uusi kappale nimeltään Fixed. Albumi The Five Ghosts julkaistaankin sitten joskus kesäkuun puolivälin jälkeen.
Paaaaljon blogirakkautta saanut We Have Band julkaisi vihdoin eilen debyyttilevynsä WHB. Sitä ennen levy olikin jo MySpacessa streamattavana (ja onhan samainen plätty 3voor12 -sivustollakin, vaikken sitä toimimaan saanutkaan).
Muutamissa yhteyksissä Hot Chip-vertauksista nauttinut We Have Band ei kuitenkaan ole sopiva kandidaatti siihen vertailuun, sillä We Have Band on mielestäni popimpi, tanssittavampi, lähestyttävämpi, ja tällä debyyttilevyllään jopa parempi.
Tai no, otetaan sen verran takaisin, että omaan makuuni We Have Band sopii paljon paremmin ja iski siksi ja siten kovempaa kuin Hot Chip. Lähin verrokki bändille löytyykin kenties Chew Lipsistä, vaikka mielestäni We Have Band onnistuu siinä missä Chew Lips ei: tekemään kiinnostavan ja viihdyttävän debyyttilevyn.
Lontoolaiskolmikon debyytin julkaisu venyi lopulta suhteellisen pitkälle, jos miettii miten aikaisin bändi ensimmäisiä kertoja nosti päätään. Mutta aivan varmasti odotuksen arvoinen levy on kyseessä.
Hienosti hiottuja elektro pop -kappaleita toinen toisensa perään WHB -levyllään esittelevä We Have Band saa tämänkin blogin suositukset oikeastaan vähän yllättäen, sillä ensikuuntelu levystä ei ollut täysin mieleiseni. Sittemmin hienosti koukuttavat ja rakennetut kappaleet veivät mennessään.
Laulaja Darren Ashcroft (tai no koko kolmikkohan levyllä laulaa) kuulostaa paikoin erehdyttävästi Bloc PartynKele Okerekeltä, mikä ei tietysti ole huono asia. Okerekehän on myös aloittelemassa sooloprojektiaan nimeltä Kele, jonka albumin tuottaa sattumoisin Hudson Mohawke.
Tässähän mentiin nyt hieman sivuraiteille. We Have Bandiin palatakseni, voi levystä sanoa, että se onnistuu säilyttämään kokonaisuutensa hallinnan vaikka se onkin monipuolisuudessaan vahva. Joku oli tuolla nettilän perukoilla maininnut, että bändi taiteilee genrerajoilla taitavasti, mikä kuvaakin levyä itseasiassa erittäin hyvin.
Fleet Foxesin laulaja Robin Pecknold on muutamassa yhteydessä maininnut uutta Fleet Foxesin levyä koskevat luomisen tuskaan liittyvät ongelmat. Mutta siitäkin on jo aikaa. Uudesta levystä ei kummemmin tihku uutisia.
Robin Pecknold on ollut Joanna Newsomin kiertueella mukana vetämässä soolona lämmittelykeikkaa. Erään kappaleen on spekuloitu olevan (mahdollisesti) uutta FF-materiaalia. (Aika monta ehtoa mahtui noin lyhyeen lauseeseen, joten ei ihan kannata lyödä seuraavan videon perusteella mitään lukkoon).
Toisaalta voi lohduttautua kuuntelemalla seattlelaiskokoonpanon, Peppermint Majestyn, kappaleita. Tässä melko uudessa ja toistaiseksi hieman vieraassa kokoonpanossa on sekä Fleet Foxesista jäseniä että Crystal Skullsista. CLOUDS BELOW
Band of Horses julkaisee odotetun kolmannen albuminsa, Infinite Arms, toukokuussa (18.5.). Nyt saatavilla on ensimmäinen video Compliments.
Laitetaan mukaan myös muutama vanhempi kappale:
(Tosi lällyjee, mut Ame, tä on sulle:)
The Black Keysin albumi Brothers julkaistaan samana päivänä kuin Band of Horsesin, melkoinen merkkipäivä siis. Ensin albumilta kuultiin mainio kappale Tighten Up:
Nyt jaossa on toinen kappale, Next Girl, ja kyllähän tämä kuulostaa ihan tosi hyvältä. Rokkaaminen selkeesti onnistuu:
Peter Gabriel levytti viime vuonna levyllisen covereita, jotka julkaistiin Scratch My Back -nimisenä levynä noin 1,5 kuukautta sitten. Mukana oli mm. Arcade Firen, Bon Iverin, Radioheadin ja David Bowien kappaleita. Peter Gabriel coveroi tosiaan melko ammattimaisesti ja taitavasti myös Flumen, jota ei ole helppo ottaa omakseen:
Laitetaan kimppaan vielä se alkuperäisen Flumen hienous:
Samalla Bon Iver on tekemässä vastaavaa temppua ja levyttämässä Peter Gabrielin Come Talk To Men uudelleen omana versionaan. Videota itse kappaleesta ei ole vielä saatavilla, mutta jaossa on video, jossa sekä Bon Iverin Justin Vernon ja Peter Gabriel kertovat levytysprosesseistaan tahoillaan, ja lopussa kuullaan itse kappalettakin hieman:
Bon Iverin version Come Talk To Mestä kuulleena voin kertoa sen olevan hienoutta banjoineen ja kaikkineen. Erityisen hienon tästä vaihtokaupasta tekee sen, että sekä Gabrielin Flume että Bon Iverin Come Talk To Me julkaistaan seiskatuumaisena yhdessä. Mmmmmainiota.
CocoRosie tekee taiteellista freak-folkia, tai neopsykedelistä alttisfolkia, ihan miksi sitä haluaa kutsuakaan, niin kyllä se hieman outoa on. CocoRosien sisarusparin uuden levyn, Grey Oceans, julkaisee SubPop toukokuussa.
Tästä voit tsekata uuden kappaleen CocoRosielta. Lemonade tuo jotenkin mieleen MGMT:n Congratulations-levyn soundit folkahtavalla elementillä ja taas kerran, mä tykkään:
Brittiläinen moniosaaja Simon Green tekee musiikkia nimellä Bonobo. On tehnyt jo vuosia siis. Herran neljäs studiolevy, Black Sands, julkaistiin tuossa maanantain hujakoilla ja on harmikseni jäänyt tsekkaamatta toistaiseksi. Tässä pari kappaletta uudelta levyltä ja yksi vanhempikin:
Ja vielä loppuun maistiaiseksi aika mielenkiintoinen Toro y Moin remix Tegan and Saran Alligator -kappaleesta, jonka alkuperäinen versio oli viime vuonna ilmestyneellä Sainthood albumilla.
