Caviare Days - lämppärinä Debaserilla

Ruotsalaisbändi Caviare Days on jo kasvanut ulos lämmittelijän roolistaan. Debyyttialbumi on julkaistu, ja yhteistyötä löytyy Mando Diaon sekä Violensin tyyppien kanssa. Mutta Debaserilla Allah-Lasin esitaistelijana se valloitti pienen lavan suurbändin elkein.

Kirjoitin mallaspäissäni muutamia mielleyhtymiä ylös keikan aikana. Keikkahan siis alkoi niin, että kitaristi-rumpali-kosketinsoittaja -kolmikko veti ensimmäisen biisin instrumentaalina, kunnes lavalla paukkasivat kaksi naissolistia, jolloin show todella alkoi.

Muutaman sanan muistiinpanojen mukaan lämmittelijä, Caviare Days, oli huikean kova - sekä kitaristi että rumpali saivat erityiskiitosta taituruudestaan. Varsinkin kitarasoundi oli äärettömän hieno. Myös rumpalilla oli syli täynnä käsiä (sekä valtavan pitkää tukkaa). Syna/urkusoundi taasen toi mieleen The Doorsin, joissain kappaleissa yleismeininki taasen Wolfmotherin.

Bändin habitus, antaumus sekä palo toisaalta viittasivat jossain määrin The Soundsiin. Pidän pienimuotoisena ihmeenä, jos Caviare Days ei ole kokoluokkaansa moninkertaisesti suurempi bändi muutaman vuoden sisään. Tässä uusin Abbaa ja psykedeliaa kaikuva kappale bändiltä, sekä muutama vanhempi.

Keikalla: Allah-Las @ Debaser Slussen

Ville nappas meikäläisen mukaan ja käytiin kattoo Allah-Lasin keikka Tukholmassa. En ollu ennen käyny Debaser Slussenilla, mikä käy vastedes entistä hankalammaksi, mikäli paikallisten puheet keikkapaikan sulkemisesta pitävät paikkaansa.

Allah-Las oli livenä aika huikea. Debaserin yleisökin osasi biisit ja lauloi mukana kiitettävästi, esim. Sandyssä: "Time after time girl, aa-aaaa". Bändi oli houkutellut paikalle lopulta aika monenlaista porukkaan mutta soundin nostalgisuus myös selkeästi vanhempaa partaa.

Itse keikkaa lienee turha analysoida kummemmin: se oli hemmetin hyvä, joimme oluita ja juttelimme bändin kanssa. Eka moikattiin solisti-Milesia, mutta pari ruotsalaista opportunistia feidas meidät sivummalle. Päädyttiin kuitenkin samaan pöytään Pedrumin, bändin kitaristin kanssa, joka oli erittäin rennolla fiiliksellä liikkeellä.

Tuolla alimmassa kuvassa näkyy, miten tarkkaavaisesti valvon Pedrumin toimintaa mun puhelimen kanssa: hän nimittäin kirjoitti ystävällisesti ylös bändisuosituksia, jotka voisin täälläkin jakaa. Ajatteli varmaan etten muuten muista niitä. Noin muuten juteltiin siitä mm. miten bändin nimeen on suhtauduttu - kaikki eivät kuulemma ihan kovin hyvin. Jaaaa..päädyin selittämään kitarasankarille vähän Suomen ja Venäjän historiasta, lyhyehkösti enkä toivottavasti ihan kovin ison facepalmin arvoisesti. Pedrum taasen kehaisi bändin taannoista Kreikan-visiittiä.

Parin päivän reissulla pistäydyttiin tsekkaamassa myös Helmut Newtonin näyttely Fotografiskassa (jos ehditte, menkää ihmeessä, aivan mahtava), pyörimässä levykaupoissa sekä etsimässä oletettavasti yksi Pohjoismaiden parhaista purilaispaikoista. Flippin Burgers löytyy Kungholms stranden 157:sta - etsikää käsiinne, takaan että tämä autenttinen burger-kokemus on sen arvoista.

Ja niin kuin näkyy, insta-henkisten kuvien lisäksi käteen jäi aika mahtikas t-paita. Lämppäribändistä en tähän postaukseen enää tunge tavaraa, sillä se ansaitsee myös oman postauksensa, johon palaan tuonnempana, lähipäivinä tms. P.S. Allah-Lasin poikien toinen albumi on jotakuinkin suunnitteilla, levytys tosin ei ole alkanut edes vielä. Jos joltakin meni ohi mistä Allah-Las on tuttu, se päätyi viime vuoden parhaat ulkomaiset levyt listalla ykköseksi.