SEATTLE, osa III: tekstiä ja kuvia

Suomen TOP 3 matkan jälkeen:

1. Tuplaikkunat
2. Suihku (veden paine ja lämpö)
3. Voileivät

Seattlesta päällimmäisinä mieleen jäivät kampus ja luonto. En ole päässyt vieläkään yli mahtavasta salmesta, järvistä, vuorista ja kaikesta siitä vehreydestä, joka tekee Washingtonin osavaltiosta "Evergreen Staten". (Toim. huom. Idahon vastaava slogan on "Famous Potatoes"). Loppujen lopuksi Seattle on tasan varmasti aliarvostettu helmi Tyynenmeren kupeessa, joskaan sen katsastamiseen ei mene ihan niin kauan kuin saattaisi odottaa. Tosin pidemmat päiväretket esimerkiksi luonnonpuistoihin tms jäivät tekemättä. Matkaa suunnittelevalla suosittelisin kuitenkin Seattlen yhdistämista johonkin toiseen kaupunkiin ja matka-ajan lisäämistä muutamalla päivällä. Esimerkiksi muutaman sadan kilsan päässä sijaitsevan Portlandin sales tax on pyöreä nolla, joten ostoksilla voi käydä vähän huolettomammin. Toisaalta rajanaapurin isovelikaupunki Vancouver on yksi niitä kaupunkeja joissa vain pitää käydä.

                                  (Alempi näkymä majapaikan ikkunasta)

Minun matkani suurimpia anteja oli se, että koin kaupungin hieman eri tavalla kuin muut - sen osien kautta. Downtownissa aikaa meni lopulta aika vähän. Illat menivät kävelystä toipuessa, mm. South Parkin klassikkojaksojen ja Colbert Reportin parissa. Jenkeissä kun menette käymään, kova sana on myös ns. Meksiko-Cola ja Meksiko-Pepsi. Nämä ovat normaalia limppaa herkumpia, Meksikon reseptillä tehtyjä versioita jenkkikolista. Aivan huikeita.

(Keski: High Divessa olis soittanut, ihan kotikulmilla Fremontin kaupunginosassa, Hotels josta mainitsin aiemmin)

Portlandistakin on mainittava muutama sana, sillä sielläkin piipahdettiin. Oregonissa, eli naapuriosavaltiossa, sijaitseva Portland on melkein yhtä iso kuin Seattle, mutta pikakatsauksella vaikutti siistemmältä kuin Seattle. Tosin Seattlen sijainnin ambienssiin se ei kykene, mutta kaupunkisuunnittelultaan viehättävämpi ja siistimpi. Sain myös tietää, että Portland on nykyään TODELLA hip ja pop. Tai ollut tietysti vähän aina, mutta nykyään Williamsburgistakin muutetaan Portlandiin. Eli perus h*****-kansaa. Ja kyllä se näkyi katukuvassa.

(Ylimmässä Portlandin viilein kahvila Heart; tietysti suomalaisen omistama. Keski: viilein diner Doug Fir. Alin: pirun hyvä levykauppa Portlandissa, Millennium Records)

Portlandilaisen Matthew'n kanssa jutellessa todettiin, että hipster-sana on jo halventava termi, minkä vuoksi emme suostuneet sitä käyttämään. Matthew oli sattumalta seurueessamme ja myös englannin opettaja, joten meillä riitti jutusteltavaa, kun tämä kertoi heidän lukeneen lukemattomia artikkeleita Suomen koulutusjärjestelmästä. Koitin toppuutella mutta myös kehua kollegoja.

Noh, koko matkaa en kuitenkaan pysty tänne tallettamaan, joten taidan antaa kuvien puhua puolestaan. Ja palaan tietysti normipostausten pariin jahka saan nämä pois alta. Matkan musiikkianti jäi ehkä kehnommaksi kuin odotin, mutta mukaan lähti silti ennen kokoelmiin kuulumattomat Blood Bank EP Bon Iveriltä sekä Memoryhousen Yearsin uusi julkaisu. Kummatkin varmasti kotiinkantamisen arvoisia.

                             (Kuulu keikkapaikka Neumos Ballardin kaupunginosassa)

                                          (Bongaa tulivuori!)

                                                  (EasyStreet Records!)

Toka reissupostaus Seattlesta

Jatkan nyt näitä matkapostauksia, vaikka musa on yleensä pääpainona. Vähän venyneitä innostuksiahan nämä suurimmaksi osaksi ovat, kun en esim. noita RAW-tyyppisiä kuvatiedostoja koneella saa täällä. Kirjoittelen reissun päätyttyä yhteenvedon alueesta, jos ei jaksa näitä pitkiä seurata..

Ihmeteltiin kaverin kanssa, ja ihmetellään edelleen, yhtä asiaa aika valtoimenaan, kun ollaan esimerkiksi paljon kampuksella pyöritty: miten ihmeessä ja miksi suomalaisuus vaikuttaa hiton positiiviselta kaikkien kohtaamiemme eri kulttuurien ihmisten reaktioissa? Eiks me ollakaan niin dyyssejä kuin me ollaan luultu? Sarkasmin luulisin kyllä havainnoivani, sen kansainvälisen rajankin ylittävän. Oh well.

U Dubin, eli University of Washingtonin kampusalue on kyllä aivan uskomaton. Se huokuu pikkukaupunkia, yhteisöllisyyttä ja, mikä parasta, autot ovat suurimmaksi osaksi poissa. Keskusaukion vistat ovat mm. tulivuori Rainieria kohti yhteen suuntaan sekä Olympiavuoria kohti toiseen suuntaan. W-T-F.

Yliopistoon kulminoituu valtavasti Seattlen alueen viehätystä. Siitä kertonee jo sekin, että UW Huskies, yliopistojenkkipallon joukkue, on kaupungin suosituin. Kerta toisensa jälkeen yli 70 000 katsojaa vetävä kotistadion (kyllä, yliopiston joukkueella on oma stadion) sekä kaupungilla lähes kaikilla nähtävät joukkueen värit viestittävät, etteivät Seattlen NFL- ja baseballjoukkueet (Seahawks ja Mariners) tahi edes soccertiimi Sounders vedä vertoja Huskiesille. Wow. Bowwow.

Kyseessä ei tietenkään ole all fun and games -tyyppinen, mm. American Pie -leffojen arkkityyppistämä kampus ja opiskeijayhteisö, vaan työmoraali on kova. Jo siksi, että koulutöitä on enemmän ja niitä valvotaan tarkemmin. Suomalaisissakin yliopistoissa voisi ammentaa täältä. Eikä kurssien luentoja noin vain uskalla skipata samalla tavalla kuin Euroopassa. Toisaalta, UW on hyvämaineinen ja arvostettu yliopisto, joten sekin selittänee opiskelijoiden työmäärää ja -moraalia. Ja täytyy tietysti huomauttaa, että sitten kun sen aika on, puhkeaa juhliminen ylitsevuotavasti esille fratboy ja sorority -meiningeissä. Varmasti juuri siksi että opiskellessa duunia pitää painaa.

Yliopistolla on yksi aika kliffa juttu vielä - ja ei, se ei ole undergrad -kirjaston alakerrassa sijaitsevat Subwayt ym - vaan Husky-card, jossa yhdistyvät maksu-, bussi-, opiskelija- ja kirjastokortin ominaisuudet. Kaveri on ladannut sinne rahaa, maksanut julkisen liikenteen kuukausimaksun ja aktivoinut sen käyttöönsä, jolloin sillä voi maksaa kampuksella ja painaa julkisilla.

Ihmisryhmien rakenteellista köyhyyttä ja syrjintää täytyy silti ihmetellä. Ehkä osittain naivistikin. 5% alueen väestöstä on afroamerikkalaista alkuperää, mutta kaduilla suhdeluku on negatiivisesti vääristynyt, jos katsoo vastaan tallustelevia aineissaolevia kulkureita.

                                                             (Kuva täältä)

Tänään piipahdetaan downtownin puolella, ainakin Piken kalamarketilla tsekkaamassa kun jengi viskoo kalaa, kirjaimellisesti. Kumma kyllä, Seattlella on niin paljon annettavaa kaupunginosien puolesta, että keskustaa on ihmetelty suurilta osin vain läpikulkumatkoilla. Sekin muuttunee lähipäivinä.

Ekat reissupäivät pähkinänkuoressa

Mulla on tässä muutama hetki aikaa jopa miettiä et mitä tekis. Kaveri lähti juuri luennolle, ja itse teen lähtöä myös. Hektisyys on ollu reissun teema tähän mennessä, otettu kaupunkia vähän haltuun kaupunginosa kerrallaan. Fremontissa asustelee tämä kaveri kenen luona punkkaan, Queen Anne tuli tsekattua toissapäivänä ja alunperin pohjoismaalaisten kaupunginosa Ballard eilen. Seattle kyllä tuntuu erilaiselta kuin olisi odottanut amerikkalaiselta kaupungilta: julkinen liikenne toimii edes jotenkin ja luonto on huikeasti esillä kaupungin sykkeessäkin.

Toisaalta kaupungin puhkoo useampikaistainen moottoritie ja autolla käytännössä kaikki kulkevat, joten sikäli kulttuurisokkeja ei ollut luvassa. Ekan illan vaihtarikemuissa yllätyin myös siitä kuinka huikean mukavia tyyppejä ranskalaiset ovat; muutenkin tuntui, edelleen vähän yllättäen, että eurooppalaisten kanssa huumorintaju oli suunnilleen samalla sivulla, ainakin enemmän verrattuna muihin.

Ylipäätään ollaan painettu epäamerikkalaisesti julkisilla ja kävellen täällä, mikä onkin onnistunut ihan mukavasti. En pääse yli tämän paikan luonnon huikeudesta: tästä tulee mieleen Suomi+, vehreyttä riittää, eivätkä nuo kaukaisuudessa näkyvät vuoret tai kaupungin ytimessä näkyvä hengensalpaava salmi päästä otteestaan sitten millään. Siitä jalkapallojoukkueenkin nimi: Sounders l. salmelaiset. Soundersin pelissä oli muuten 64000 + katsojaa, kovin meteli ja oudoin viba. Siitä enemmän myöhemmin.

Eilen tsekattiin Nordic Heritage Museum, johon oli koottu pohjoismaiden maahanmuuttohistoria tälle alueella, Suomella, Norjalla jne omat huoneet ja sellaista. Se oli vähän vahingossa löydetty mesta ja ihan käymisen arvoinen.

Omia kuvia ei valitettavasti nyt tähän postaukseen löydy - niitä taidan katsella joskus sitten, kun olen palannut. Ei muuten oo hintataso täälläkään ihan niin alhainen kuin odottais. Vinyylitkin aika kalliita.

                                                                       Hotelsin tyypit

Ai niin, koska musablogi on kyseessä, niin onhan mulla musaakin - kaverin löytö, mutta kuitenkin. Jäi lauantaina valitettavasti jetlaaagin vuoksi väliin tämä pieni paikallisbändi, joka kuulostaa aika terhakalta new weivaukselta ja indie rockilta. Hotels on poppoon nimi, eikä vielä ole kovin paljon nimeä itselleen tehnyt. Tsekatkaa! Mä lähden tsekkaa University of Washingtonin kampusaluetta!

  Port Of Saints by hotels music

  The Bat Watusi by hotels music

Matkaan Seattleen!

Heihei taas kaikille. Vihdoin pääsen kurkkaamaan tuon ison meren toiselle puolelle - ja mikäs olisikaan parempi paikka aloittaa kuin Yhdysvaltain luoteiskolkan Seattle (suomalaissiirtolaisten suussa aikanaan lausuttu iha vaa "sitle").

Seattle tunnetaan SubPopin, Microsoftin (alueelta ainakin), Starbucksin, grungen ja Space Needlen kotikaupunkina. Näin siis suurin piirtein ulkomuistista vedettynä. Uskon tietäväni paljon muuta reilun viikon matkan jälkeen. Ja ehkä vähän toivonkin ettei Seattle ole summattavissa noihin asioihin.

Suunnitelmissa meillä on mennä katsomaan Seattle Soundersin soccer-matsia sekä myös college-jenkkifutista, mikäli mahdollista. Soundersin kotimatseissa on tunnelmaa, kuulemma, ihan eurooppalaisiinkin verratuna paljon. 

Kenties myös Tacoman kurpitsaseudut kutsuvat - amerikkalainen juhlapyhä nimeltä Halloween kun lähestyy koko ajan. N. 200km:n päässä sijaitseva maailmankaupunki Vancouver saattaa jäädä haaveeksi, mutta alustavissa puheissa visiittiä sinnekin on hankittu. Odotan myös etukäteen ns. vitusti Seattlen musiikkielämältä: ekana iltana olis Gang Gang Dance jossain päin kaupunkia. Toisaalta myös levykaupat vaikuttavat lupaavilta

EasyStreetRecordsilla on paljon tapahtumaa, in-store keikkoja ja sellaista. Toisaalta myös Queen Annen alueella, siellä missä "Frasier asui", on muutamia levykauppoja ja kenties sunnuntailevymyyjäiset. Silti minun ei tule unohtaman pääasiaa eli hyvän ystävän näkemistä paikan päällä.

Jonkinmoista reportaasia kenties tulossa, mutta useamman päivän myöhässä, kun jetlag helpottaa. Saapa nähdä toteutuuko ennakoiduista suunnitelmista edes jokin. Mitään aurinkomatkailun janoahan Seattle ei tyydytä - lämpötilat taitavat olla tällä hetkellä inan korkeammalla kuin täällä nyt. Sellaista viime viikon lämpötilaa odotan; kunhan ei satais paljon. Yeah right.

En tiedä haluanko/jaksanko/ehdinkö päivittää blogia, kenties jotain pientä. Matkassa olen huomisesta seuraavan viikon sunnuntaihin. Katsotaan kuinka käy.

Matkamusiikkina toimii Ryan Adamsin Ashes & Fire -levy, joka kuulostaa parhaalta Adamsilta pitkään aikaan. Myös lentoyhtiöllä on tiettävästi takataskussaan yllättävää musakataloogia. Viralliset matkabiisit tarjoavat Michael Kiwanuka ja Midlake. I'm Getting Ready lähtiessä ja Head Home palatessa.

Kiwanukankin toinen eepee I'm Getting Ready on nyt muuten vihdoin hallussa, kiitos Villen. Muokkaan Michaelin sanoituksia hieman: tämä kun laulaa "I'm getting ready to believe", jonka voi kuka tahansa suihkulaulaja halutessaan korvata "I'm getting ready to leave". Mikä nyt sopii kunkin kontekstiin, esim. lean, read, be a priest. Mitä näitä nyt on. On muuten kiva tuo video.

Head Homessa taasen lauletaan mm. seuraavasti, mikä sekin on varmasti reilun viikon päästä koittavan paluun aikana huulilla. Ah, Midlake. Tämäkin video todella kiva!

No one seems to be around today
they must've all gone off without me again
I think I'll head home
maybe I'll find them gathered 'round my doorstep
oh, to sleep in a comfortable bed
I think I'll head home