Tiedän että kuitenkin kaipaatte sitä, kun miltei viikottain saapui postaus The Nationalista - bändin viettäessä hieman hiljaisempaa kiertue-elämää tämäkin lähde on ollut kuiva. Aasinsillan kautta kuitenkin bändi on toiminut osainnoittajana postaukseen tänään. Pahoittelen - tiedän että on halpamaista bändin itsensä kannalta viitata jo otsikossa toiseen, miljoonasti suositumpaan yhtyeeseen.
No, kuitenkin, muistaakseni Los Angelesista kotoisin oleva bändi on kiehtonut mua koko tämän vuoden. Olen kuunnellut, toistanut kuuntelun, hämmentynyt, unohtunut atmosfääriin, sekoittanut eri bändiin ja laulajaan ajatuksissani, nauttinut suunnattomasti ja jäänyt koukkuun. Bändin nimi on NO.
Ekalla kuuntelulla solistin häkellyttävä yhteneväisyys Matt Berningeriin lauluääneltään vie suurimman humion. Itse kappaleisiin kiinnittää huomiota sen vuoksi jälkijunassa ja huomaa että substanssia löytyy sieltäkin. Oon vähän väistelly aihetta, koittanut puolustella kenties vääjäämätöntä ilkeää ajatusta, että NO:lla olisi vaikute-esikuva-bändinsä kanssa liian paljon yhteistä. Oleellista lieneekin uraansa vasta aloittelevan bändin kannalta, onko se omillaan toimiva konsepti vai toimiiko se lähinnä The Nationalin ikävää lohduttamaan.
En vieläkään osaa sanoa, pidänkö NOsta siksi, että se muistuttaa The Nationalia, vai koska sillä on oikeasti hyvää kappalematskua. Oletan että kumpikin syy pitää paikkaansa. Tsekkaa itse, Stay With Me ja Another Life ainakin. Bändin keikkajulisteissa ja nettisivuilla, tumblrissa tai missä tahansa niistä paikoista joissa bändi majailee, on muuten myös ulkoasu kohdallaan.
Alta löytyvä EP, Don't Worry, You'll Be Here Forever, on ilmainen lataus. Löytyy myös Spotifystä. Suosittelen.
