Siinai - eli miten jäärä ohittaa kaiken hyvän

Nyt pitäisi ihan oikeasti olla ylpeä siitä, miten hienoa soundia suomalaiset saavat aikaan. Itsellä sen arvostamiseen meni vähän turhan kauan aikaa. Sanotaan nyt heti, että Siinain Olympic Games kuulostaa aivan valtavan hyvältä levyltä - se siis ilmestyi eilen.

Viime vuoden puolella livahti korviini tieto, että Zebra & Snaken ja Joensuu 1685:n pojilla oli uusi projekti, Siinai. Äänijännitteestäkin oli saatu mukaan bändiin. En jostain syystä kiinnostunut saati innostunut, vaikka erillään nuo bändit ovatkin tuttuja. Noh, muistaakseni ainakin Jouni ja Antti hehkuttivat bändiä. Ei vieläkään mitään sykähdystä osallani.

Aikaa kului taas hieman, bändi signattiin Splendourille, kevään vaihtuessa kesäksi ja albumijulkaisu-uutisten lähentyessä yksi jos toinenkin taho alkoi siirtyä Siinain jalustallenostajaksi. Ei vieläkään mitään. Kaupan päälle vielä Hesarin valinta lupaavimmaksi suomalaisyhtyeeksi. Ehkä mä sit tsekkaan. Nyt lähinnä ärsyttää, et miten oon kuunnellu tätä vasta nyt. Seuraavan kerran kun skippaan jotain näin hienoa, pidän kaikkia bloggaajia yms hehkuttajia vastuussa.

Olkoon tämä tarina opetuksena, että jos ei suostu edes antamaan mahdollisuutta, menettää varmasti jotain hienoa. Genrenä Siinailla krautrock/postrock/tjsp. Olympic Gamesin voit kuunnella niin Spotifyssä kuin soundcloudissakin.

Levyvalinta: Wolf Gang - Suego Faults

Oikeastaan on eilisen uutisia. Levyvalintakin heijastelee vähän olotilaa. Jos nyt vaan skipataan ne kaikkein synkimmät uutiset ja keskitytään tähän levyyn. Wolf Gangin eilen ilmestynyt debyyttilevy on nimittäin silkkaa iloa, rakkautta ja tanssia.

Suego Faultsia edeltää monta vahvaa singlejulkaisua, joista kuitenkin on sen verran aikaa, että vähän yllätyin levyjulkaisun koittaneen vasta nyt. Muutenkaan en ihan odottanut, että tämä Max McElligottin projekti parin vuoden takaa olisi nyt näin monen huulilla. Toinen yllätys tuli sitten ihan perinteisesti levyn sisällön myötä. Elektro popia ei tänä vuonna ole ehkä tehty yhtä kovaa levyllistä.

Lähimmät vertailukohdat McElligottin musiikille löytyy MGMT:n ensimmäisestä levystä sekä kenties The Arkista. Kumpikin on osoittanut samanlaista ilon uhmaa kuin Wolf Gang tällä levyllään. Wolf Gangissä kuuluu enemmän Ola Saloa hivenen muistuttava fraasien sanailu kuin varsinaisesti tyylillinen hengenheimolaisuus, mutta sekin kuuluu minun korvaani kyllä.

Ehdottomasti kuuntelun arvoinen ja hyvä levy. Ainut huoli on jääkö Suego Faultsin kukinta yksivuotiseksi vai kestääkö se talven yli ja jää monivuotiseksi iloksi - niin kuin kaksi verrokkiaan.

- - - - - - - - - - - - - -

Noin muuten...

#... Laura Marlingin kappale Sophia uudelta levyltä sai eilen ensisoiton. Oon aina vähän skeptinen, kun artisti julkaisee lyhyellä välillä albuminsa. En jotensakin jaksa uskoa, että monellakaan artistilla riittää talenttia tuottaa laadukasta tavaraa lyhyen ajan sisään kaksi levyllistä. Toivotaan että olen väärässä.

#...nyt levylautasella lisäksi ilmiselvä valinta, Siinain Olympic Games.