Friends - Mind Control

Friendsin viimevuotiset kappaleet Friend Crush ja I'm His Girl tulivat tunnetuiksi läheltä maanpintaa liipottavista grooveistaan, joilla bändi kuulosti valmiimmalta kuin noin harmaalla nimellä pitäisi. Toisaalta omassa muistiossani Friends keräsi jopa kyseenalaisen paljon huomiota kahdella kappaleella, vaikka tavan takaa itsekin nostan bändejä pilvipuutarhoihin puolivalmiiden b-puolien myötä.

Kesäkuussa (4.6.) julkaistaan brooklyniläisviisikon esikoinen, Manifest!, jolla bändi ryhtyy epäkiitolliseen ylämäen kapuamiseen, jonka odotukset ovat sille kasanneet. Tarkennettakoon että aiemmat kappaleet ovat, edelleen, aivan huikeita eikä Mind Control, uusi kappale ja seuraava singlejulkaisu, jää huonommaksi. Huippusävellys tai ei, Mind Control ei vakuuttane niitä, jotka eivät esim. I'm His Girlille lämmenneet, mutta Friendsin albumijulkaisun kalenteriinsa merkanneille tämä on tärkeä osoitus siitä, ettei ystäviksi lupautuneen bändin levy jää puolitutun asemaan.

Vaikka olen tämänkin yhtyeen kohdalla sortunut laiskuuteen (kokenut nimen epäkiinnostavaksi ja kartellut hypen vuoksi), huomaan Friendsin terhakan rytmittelyn ja sävelkielen lomassa kuuluvan uskon omaan soundiin tehneen tehtävänsä. Rahkeita bändillä tuntuu riittävän.

Blog Sound of 2012: kärkiviisikko

Varjoennakointi BBC:n rinnalla, brittimusablogien itsenäisesti laatima spekulointi tämän vasta alkaneen vuoden soundeista. Enemmän voit lukea männä postauksesta täältä. Sieltä myös löytyy tastemakereiden laatima pitkä lista artisteista, jotka pääsivät ehdolle, kuin myös blogsound -äänestyksessä vaikuttaneet blogit. Kärkiviisikoksi poimiintui sellaisia artisteja, joiden taakse on ollut helppo asettua, mutta noin ylipäätään lista vaikuttaa kepeältä, vaikka mieluinen onkin. Tosin aika sen näyttää kuinka lopulta käy.

Itse BBC:n podiumsijoitukset pitäisi julkistaa tänään. Sen verran on ehditty ilmeisesti jo, että Niki and the Dove sai osakseen viitossijan BBC:n listalla. Näiden vaikuttajien laatimien listojen huomioarvo on tietysti suuri ja sikäli ihan toimiva keino, jolla useampi pienempi toimija saa yhdessä terävöitettyä äänensä voimakkaammaksi, joskin kompromisseihin taipuvaksi, parrasvaloksi. No mutta. Blog Sound: sijat yksi viiva viisi.

1. Friends (yllättävän makusteltu bändi, uteliaisuus on suuri)
2. Theme Park (todella iloinen näiden puolesta, Talking Heads ftw)
3. Beth Jeans Houghton (viime vuosien hiljaisuuteen nähden yllätys, mutta levy tulossa keväällä)
4. French Wives (suht tuntematon)
5. Daughter (suosikki)

  Friends - Friend Crush by LuckyNumberMusic

  Ghosts by Theme Park

  Beth Jeans Houghton - Dodecahedron by Mute UK

  Numbers by French Wives

  Daughter - Youth by ruizit0

Pari sanaa keikoista ja pari biisiä

Florencen uutta materiaalia pureskellessa eilen tajusin, että keikkatilanteet ovat usein make or break -tyyppisiä tilanteita, joissa kuuntelutottumukset saavat kyytiä. Hyväkin levy saattaa saada ruostereunuksen, jos live ei toimi. Näin siis mulla.

Onhan studiotaltioidun levyn kääntäminen live-tilanteisiin lopulta aika iso osa artistin työtä. Näkemykset onnistuneesta keikasta eroavat tietysti: kenelle studiosoundin (lähes) virheetön toisto on 'onnistuminen', kenelle kappaleiden rikastuttaminen, tulkinta, uudelleen sovittaminen, jne.

Florence vakuutti vasta livenä Ruississa. Muse oli aikanaan samantekevä kaavamainen suorittaja, joskin taidokas sellainen. Flow'ssa oli ristiriitaisia tuntemuksia: heikohkosti levyllä toimiva Mayer Hawthorne oli super; Janelle Monáekin suoriutui livenä kiinnostavammin kuin levyllään, vaikkei epäsuhta ollut yhtä suuri kuin minun mielessäni Mayerillä. Toisaalta livenä reputtaneet Woon, Röyksopp ja muut saivat inhoreaktiot omia studiotuotoksiaankin kohtaan.

Päädyin näihin aatoksiin osittain myös miettiessäni levyvuoden 2011 tapauksia. Destroyerin Kaputt juolahti  yhtenä mieleen, joskin vain muistuttaakseen ettei se ole pyörähtänyt kertaakaan Flow'n jälkeen. Siellä näin Dan Bejarin ja kumppanit livenä.

Koitin kai jonkin aikaa uskotella itselleni, ettei keikka ollut pieni pettymys (mitä se kyllä lopulta taisi olla, inhottaa myöntää). Odotin Destroyeria paljon - se oli syy perjantaivierailuun Flow'hun. Vielä vähemmän on pyörähtänyt Jamie Woon, sen soittamista en ole edes harkinnut.

Pettymykset ja onnistumiset heijastavat tietty myös odotusten kovuutta tai puuttumista. Pitäis varmaan lopettaa keikoilla käynti, ettei 'pilaa' itselleen levyjä. Pitäis varmaan odottaa, kunnes karisman saa idioottivarmasti tallennettua levyn uurteisiin. Njääh, ei se käy. Varovasti Kaputtia lähestyessä se tuntui taas enemmän omalta kuin pitkään aikaan. Tarvitsimme vain aikaa erossa.

- - - - - - - - - - - - - -

Still Cornersin uusi Into The Trees sekä Friendsin I'm His Girl. Ei, eivät liity keikkapostaukseen sinänsä mitenkään. Mutta hyviä ovat!

  Still Corners - Into the Trees by subpop

  Friends - I'm His Girl by LuckyNumberMusic