Suvi Richter - Clovers

Moni teistä radiota enemmän seuraavista (eli edes joskus kuuntelevista) on varmasti pannut merkille nimen Suvi Richter, mikäli YleXille on päätynyt, sillä tämä suomalaissyntyinen artisti uusine singleineen on ollut tehosoitossa.

Omalta kannalta on aika mielenkiintoista kuulla artistista, vasta kun se on jo päätynyt tehosoittoon, kun kappaleesta pystyy kenties punnitsemaan, paljonko tämä ennakkotieto vaikuttaa omaan mielipiteeseen. Tukholmassa vaikuttava Suvi Richter soi meillä automatkalla eilen ja Amelle ainakin tuli ekana mieleen Mew Cloversista. Itse  en ollut sitä huomannut, mutta ymmärrän mielleyhtymän.

Mulle Cloversissa kuuluu aina yhtä laadukas ruotsalaistuotanto ja kyky tehdä selkeää popkaavaa tylsistyttämättä. Toisaalta epäilen että Lykke Li saattaisi tehdä tällaisen kappaleen, mikäli goottitouhuun kyllästyisi. Tsekkaa tästä Clovers. Lukemani mukaan Richteriin kohdistuu kovia odotuksia, mikä on oman levy-yhtiön julkaiseman debyyttisinglen perusteella ihan aiheellista.

Radiohiljaisuus

Me käytiin pienellä road tripillä Etelä-Pohjanmaan suunnilla, ihmettelemässä Tuurin kyläkauppaa ja kohtalotovereita kotimaassamme niin Seinäjoella, Vaasassa, Korsnäsissä, Närpiössä kuin Kristiinankaupungissakin. Täytyy kyllä sanoa että aivan rannikkoa pitkin alas kurvaillessa on maisema kohdallaan: auringon kultaiseksi maalaamat viljapellot, ohrat heiluvat tuulessa yhtenäisenä merenä, tiheää metsää hirviaitojen rajaamina sekä uhmaana purskahteleva meri.

Tietysti kun käytössä oli vanhempien ysäri-Hyundai, jäätiin matkamusiikin suhteen radion armoille, mikä katvealueita lukuunottamatta oli erittäin mieluisa yllätys. Muistuttaisin nyt etten koskaan kuuntele radiota. En koskaan. Satunnaisilla kuuntelukerroilla tarvitaan vain yksi dealbreaker-kappale enkä koske 'tuner' -namiskaan kuukausiin. Onneksi on YleX ja Uuden musiikin vuorot, ilta ja aamu. Venla Kokkonen oli ansiokkaasti eetterissä soitellen mahtavia kappaleita ja, mikä parasta, todeten oman mielipiteensä kappaleista. Hän myös soitti Topi Sahaa (jolla voitti minut jo puolelleen) ja heti perään Markus Perttulaa! Respect! Seurataan Markusta edelleen, saattaa olla että julkaisurintamalla tapahtuu taas.

En tiedä oliko se hyväntuulisen autoilun ja Pohjanmaalta löydetyn auringon vika, vai juhannuksena kavereiden  suorittaman yltiöpäisen vyörytyksen seurausta, mutta autoillessa alkoivat sellaiset nimet ja artistit putoilla meikänkin korviin, joita en olisi ikinä aiemmin tosissani maininnut. Kran Turismo on toki mielestäni parhaita kesähittejä vuosikausiin, vaikka onkin kärsinyt valtavasti inflaatiota joka toisen kesälomastatuspäivityksen mukaillessa "Naantalin auringon" matkimista, mutta kyllä JVG on tehnyt genressään kovan levyn.

Oon huudattanut Teemuja, Jareja, Karjalaa sun muita kohtalaisen paljon. Radiossa huudatettiin myös Karri Koiraa ja Reino & The Rhinosia. Kumpaakaan en ollut aiemmin kuunnellut, ollenkaan, mutta Korsnäsin tienoilla maistui. Olkoon tämä sitten jonkinmoinen tunnustus.

Onko kyseessä auringonpistos? Vai onko pää pikemminkin selvinnyt ja nämä ovat hyviä kappaleita? Parempaa autoilumusiikkia rannikkobaanalle ei olisi voinut toivoakaan. Radiohiljaisuus on ohi. On annettava mahdollisuus, jopa suomalaisrytmeille.