Bravestation - Signs of the Civilized

New wave- tahi tribal pop-nimikkeen alle kuvailtaviin bändeihin suhtautuu aina varauksella. Ei ehkä niinkään että noissa kuvailussa olisi myötäsyntyisesti jotain 'väärää' mutta bändien tulkinnat mm. new wavesta vaihtelevat aika ikävän laajalla onnistumisen skaalalla. Niin kuin arvata saattaa, aiemminkin postauksessa nähty torontolaisbändi Bravestation taitaa edellä mainitut vaikutteet tulkiten duranduran ja chinatown -vibat komeasti uudella singlellään Signs of the Civilized.

Bravestationin vuonna 2010 julkaistu EP oli ilmainen lataus ja aivan huikean laadukas (voit edelleen noutaa sen täältä ilmatteeeeeks). Uudella kappaleella suunta on aiempaa jamittelevampi, mutta laulaja Devin Wilsonin ääni on yhtä sielukas kuin ennenkin. Vahva avaus kanadalaisilta tähän vuoteen, vaikka odottelinkin heiltä jo viime vuonna breikkausta. Maanmiestensä ja -naistensa, Young Galaxyn, veroista ponnahdusta olisi ainakin syytä odottaa. Kuuntele uusi Signs of the Civilized:

All Will Be Quiet - Wide Eyes and Space Flights

Tampereella majaansa pitävän Lionheart Agency &Recordsin rosteriin kuuluu erittäin laadukas bändikvartetti: Streak & The Raven, Yournalist, Revival Hymns sekä All Will Be Quiet. Nuo bändit ovat varmasti, myös tämän blogin lukijoille, varsin tuttuja. Helsinkiläisen All Will Be Quietin post-rock pääsi otsakkeeksi viime vuoden toukokuussa, tarkkalleen kolmantena päivänä. Tämän vuoden toukokuun kolmantena tuo hieno suomalaisnousukas julkaisee debyyttilevynsä.

Mulla on ollut koko ajan sellanen kuva, että näiden tyyppien tekeminen on hienoa - joskin se on päässyt unohtumaan, kun uutta materiaalia ei ole ollut käsin kosketeltavissa. No, ei ole vieläkään, mutta soundcloudissa on tulevan On The First Day -levyn hieno ensisingle Wide Eyes and Space Flights. Se potentiaali, jonka kuulin viime keväänä, on nyttemmin saatu singlemittaan jättämättä mitään oleellista pois. Suurta, haikeaa, kuin tasaisesti koskeksi kasvava puro. Paikoin kuin maalailevaa Editorsia.

Ja, turkulaisittain hienoja uutisia: kaksipäiväinen Pauke! -festari (9.3.-10.3.) sisältää aika mehukkaan lauantain, kun esiintymässä ovat mm. Cassie, Streak & The Raven, Revival Hymns sekä lauantain päättävä All Will Be Quiet.

Burning Hearts @ Dynamo

Päädyttiin sitten perjantai-illalla tsekkaamaan yksi kiinnostavimmista suomalaisista bändeistä: Burning Hearts. Oikeastaan bändin materiaali on ollut kauttaaltaan vakuuttavaa, Aboa Sleepingistä ja Night Animal -sinkkujulkaisusta lähtien aina hiljattain ilmestyneeseen Extinctionsiin. 22.30 oli merkitty alkamisajaksi, mutta meidän myöhästelijöiden - ja kuulemma muidenkin - onneksi bändi aloitti tyylikkäästi myöhässä.

Uusi levy on toki saanut palstatilaa ja tähtiä monen muunkin suomalaisen edestä, mutta oli silti yllätys että Burning Heartsin levyjulkkarit vetivät Dynamon täyteen: paikalla tietysti myös Turun yö- ja musiikkielämästä tuttuja naamoja paljon, kuten Jori Hulkkonen sekä Nighsatanin ja The New Tigersin tyyppejä.

Täytyy myöntää, että mulla oli omat epäilyni että miten levylle erinomaisesti tallentunut harras ja ihana tunnelma siirtyisi liveen, mutta onneksi epäilyt osoittautuivat turhiksi. Dynamon pikkuruiselle lavalle asteli  kokoaan suurempi ja sympaattinen bändi, jonka esiintyminen oli hillityn hurmaavaa, biisien liveasu huippuunviritetty ja yleisö valloitettu. Luonnollisesti Into The Wilderness ja encoreen säästetty Burn Burn Burn keräsivät suurimmat suosionosoitukset. Etenkin jälkimmäinen kasvoi suureksi kappaleeksi livenä. Noin muuten oli aika pirun vakuuttavaa, miten tasaisen laadukasta muu levyn materiaali on.

Yksi valitus tosin: ei kuultu vanhoja kappaleita. (No hei, se oli levynjulkkarikeikka). Korvasin sitä puutetta ostamalla sitten Night Animal -seiskan ja Aboa Sleepingin cd:nä. Extinctions jäi ostamatta, koska 12" ei mahtunut laukkuun. Nyt voi sanoa nähneensä erinomaisen paikallisbändin ennen kuin maailma vei sen lopullisesti mennessään. Kudos to you, Burning Hearts.

Still Corners - Endless Summer [video]

Mikä tahansa syy kelpaa, jotta saa jakaa Still Cornersin eteeristä unelmapoppia. Pari vuotta sitten kesällä etenkin Endless Summer kappale tuntui jatkavan kesäyöt ikuisuuksiin asti. Ihastelin tuolloin brittiläisen bändin kykyä kuulostaa niin Mazzy Starilta kuin Beach Houseltakin. Vaikka sittemmin ilmestyneeltä kokopitkältä jäikin harmistukseksi pois Don't Fall In Love, oli ilo huomata Endless Summerin päätyneen viimevuotiselle, SubPopin julkaisemalle, Creatures of an Hourille. Alla kappaleen video:

- - - - - - - - - - - - - -

# Kannattaa muuten lukaista Rumbasta Jean Ramsayn tarinaa viime perjantaisesta John McGregor -keikasta. Käpylän Park Hotellissa esiintynyt McGregor saa osakseen tuntuvasti hehkutusta, mikä tuntuu fanista mukavalta kuin myös tieto että uutta suomenkielistä materiaalia on tulossa Fiskarsin folk-maestrolta.

Oslosta: Philco Fiction

Liian usein pohjoismaisesta musiikista puhuttaessa naapurimme Norja sivuutetaan. On tavallaan turhan helppo napata äkkilähtö Arlandasta Reykjavikiin ja, kun islantilais-ruotsalaiset puheenaiheet loppuvat, kurkata tanskalais-suomalaiseen alekoriin - tällainen tilanne saattaisi helposti olla siis. Philco Fiction kieltäytyy saamasta samanlaista kohtelua.

                                                                      (Kuva täältä. (c) Lars Petter Pettersen)

Turhankin kevytmielisesti on heitelty mm. The XX:ää ilmoille Philco Fictionista puhuttaessa - itse pitäytyisin pan-skandinaavisessa yhteistyössä ennemmin ja vertailisin tätä oslolaistrioa vaikka Dreijerin sisaruksiin ja löyhästi Björkiin. Levy Take It Personal on julkaistu jo viime vuoden lopulla Norjassa, mutta saa brittijulkaisun piakkoin. Tsekkaa ainakin Horizon, Finally ja Portrait of Silence. Jylhiä vastakohtia soundissa, sopivaa syvyyttä ilmaisussa, kepeyttä käänteissä ja ihailtavaa monipuolisuutta ulosannissa: suositeltavia ja lemppareita nousukkaita siis.

."Your heart is colder than the winter of '81". Tämä on kyllä parasta mitä Norjasta on tullut pitkään aikaan - niin pitkään etten edes muista yhtä hyvää.