City Lungs - Traces

Kuten useimmat, taisin poimia helsinkiläis-tukholmalaisen City Lungsin Burning Heartsin joulukalenterista. Tuomas Jalamon ja Magenta Skycodessakin vaikuttaneen Niklas Björklundin projektin olisi voinut varastaa Turku-soundit -postaussarjaan, sillä bändi on Turussa perustettu.

Dead End Weekend -konseptilevyltä irroitettu Traces on kieltämättä bändin toiveiden mukaisesti suureellisuuteen taipuvainen ja jonkinlaisen suotimen läpi tarkasteltuna Placeboa mukaileva. Tähtiin pitääkin tietenkin kurkottaa ja City Lungsin tapauksessa pelkkä usko tuntuu riittävän vakuuttavaan yritykseen, sillä kappale on hieno.

Konseptilevyltä julkaistaan kappale kerrallaan bändin nettisivuilla ja taustatarinan tueksikin 20 "kirjallista otetta", alla kuultavat Traces ja aiempi Silence Says It All ovat siis ensimmäiset irroitukset. 

Parhaat kotimaiset albumit: TOP10

Viimeinen kalenteriluukku aukeaa, sieltä löytyy viimeinen lista tältä vuodelta. Check. Suomalaislevyt olivat tänä vuonna yksinkertaisesti aivan huikeita. Jos ulkomaislistaa oli pakkopullaa, tämä oli runsaudensarvea. Tsetkaa tuosta sivupalkista myös tän vuoden julkaisuja ylipäätään kokoava soittolista. Tästäkin sen saa tsekattua. Toki Spotifyssä siis. Hyvää joulua!

10. Aino Venna - Marlene

Aino Vennam esikoisalbumi löytyi suhteellisen loppuvuodesta, joten tähän levyyn en ole ehkä hyvin päässyt sisään kuin muihin. Silti, Leonard Cohen kaikuu niin vahvana Marlenella, ettei pitämättä voi olla. Asiasanat: folk, Pariisi. Täyttä kultaa.

9. Gracias x JTT - Globe

Räppi alko maistuu mullekin paremmin tänä vuonna kuin ennen. Gracias x JTT on pirun kova yhdistelmä, ja Gracias aikookin kesäksi jo seuraavaa levyä. Toistetaan se nyt vielä kerran: suomalaista englanninkielistä yhtä taitavaa riimittelijää ei tule mieleen viime vuosilta.

8. Albert Swarm - Wake

Mitäpä en olisi rovaniemeläisestä jo hehkuttanut? Tässä on niin monta asiaa kohdallaan. Elektronista, synkkää meininkiä. Ei ehkä helpoiten avautuva, mutta tasainen ja laadukas vakuuttaja. Nimesin jo aiemmin suomalaiseksi Talabotiksi, kieli poskessa. Ei täysin osuva, mutta suuntaa-antava kuvaus.

7. Viitasen Piia - Viitasen Piia

Näin tämän mainion yhtyeen keulakuvineen keikalla Turussa Topi Sahan kanssa. Musta tuntuu et muista naisartisteista on puhutta paljon enemmän kuin Viitasen Piiasta, vaikka aihetta riittäisi tässä folk-taitajassakin rutkasti. Sydämellisiä, kauniita lauluja levyllinen.

6. Antero Lindgren - Mother

Matti Ahopelto ja Risto Joensuu tuottivat Antero Lindgrenin debyyttialbumille hienon äänimaailman. Lopusta vastaa trubaduuri itse. Folkin ja AOR:n välimaastossa liikkuva Mother on hieman epätasainen, mutta silti häkellyttävä albumillinen kertomuksia.

5. Ruger Hauer - Erectus

Kalifornia-Keken biitit, maailman luokan meininki, sanottavaa ja viihdettä. Ei räppiplatalta oikein muuta voi pyytää tahi odottaa. Harmi, ettei riimien taso pysy joka raidalla samalla tasolla, muuten tätä voisi nostaa isoihinkin lauseisiin - asettaa jopa vitriiniin.

4. Black Twig - Paper Trees

Aivan alkuvuodesta julkaistu Paper Trees oli niin epäreilun kova, että kesti pitkään, ennen kuin suostuin hyväksymään jonkun tämän edelle. Paljon puhutaan surinasta tämän levyn kohdalla, kyllästymiseenkin asti, mutta toki sitäkin riittää, aivan ensiluokkaista. Bändistä ja levystä on sellanen fiilis, ettei meteliä pidetä, vaikka aihetta olisi. Huikea levy.

3. Delay Trees - Doze
Suomen parhaisiin bändeihin lukeutuva Delay Trees kokeili sopivasti kakkoslevyllä muutakin kuin tuttua unelmaista poppiaan, mikä osaltaa osoittaa yhtyeen jatkuvan kehityksen. Lopputuloksena on jälleen erinomainen levy. Doze sisältää parhaita Delay Trees -hetkiä koskaan.

2. Sin Cos Tan - Sin Cos Tan

Duon synailussa kuuluu vahvasti Hulkkosen kädenjälki, kuten muissakin tämän projekteissa, mutta jotain on myös erilaista. Paalosmaan Juhon panos jo vokaaleissa on niin vahva, että yhteistyö ylittää, jälleen kerran, osiensa summan. Tässä levyssä ylivertaista on kuitenkin sen tunnelma. Tän pitäis soida ikävän, harmaan, sateisen ja likaisen sci-fi-leffan taustalla.

1. Burning Hearts - Extinctions

Turkulainen Solina kaappaa kaksi kärkisijaa. Burning Heartsin Extinctions on paitsi suomalaislistan ykkönen myös mun mielestä vuoden albumi. Bändi on kadehdittavasti luonut omanlaisensa ja helposti tunnistettavan äänimaailman, jonka saapuminen ulkomaisiinkin kuulokkeisiin entistä paremmin on vain ajan kysymys. Äkkiseltään ei tule yhtä hyvää musiikkivuotta mieleen suomalaisittain, eikä yhtä hyvää suomalaislevyä. Suitsutuksensa ansainnut.

Parhaat kotimaiset kappaleet: TOP 12

Vuorossa kappalelistauksen Suomi-versio. Vaikka muuten oon nihkeilly tän vuoden musiikkitarjonnasta - ja nihkeilen jatkossakin erityisesti verrattuna viime vuoteen - on suomalaisia bändejä, levyjä ja kappaleita tarjottu liukuhihnalta, toinen toistaan hienompia. Yllättävää ja mukavaa tällä kertaa listan turkulaispanos. Tätä mä haluan kotikaupungiltani nähdäkin - ja kuulla, tietty. Parhaat suomalaiskappaleet vuodelle 2012, seuraavaksi aloitetaan albumipostaus.

12. Jukka Ässä - Eläköön Amatöörit
Tamperelainen Jukka Ässä on nousemassa uuden polven suomipop-artisteista ihan suosikkien joukkoon. Tänä vuonna ilmestynyt debyytti sisältää useita hienoja hetkiä, joista Eläköön Amatöörit vetosi samassa hengessä kuin Samae Koskinen. Mikä ei koskaan ole huono asia.

11. Albert Swarm - Things Fold Into Themselves

Musta on arveluttavaa, jopa masentavaa, ettei useampi tiedä Albert Swarmia. Rovaniemeläinen on saanut ulkomaisissa musiikkimedioissa paljon kiitosta tummanpuhuvasta elektronisesta soundistaan, eikä tämänvuotinen Wake ole poikkeus. Onneksi löytyy omasta levyhyllystä 12-tuumaisena. T. besserwisser.

10. CC33 - Love Theme "The Rioters of Yokohama"

Jyväskylästä kotoisin oleva elektro/rockbändi on tullut tutuksi toistaiseksi instrumentaalikappaleista, joista tämä kovin elokuvallinen ja itämäinen tekele on äärimmäisen hieno esimerkki. Kovin paljon edelleenkään bändistä ei ole tietoa. Toistaiseksi tietty riittää hieno kappale toisensa perään.

9. Paperfangs - Lifelong

Mun ehdoton suosikki Paperfangsin tasaisesta ja laadukkasta tuotannosta. Bändi julkaisu sympaattisen AAVVAV-kasetin, joka sekin päätyi parhaat listalle. Jos mä saisin päättää, yhtyeen tuleva levy olisi juuri tällaista. Eikä oo mitään syytä olettaa, ettei se ole juuri näin nerokasta materiaalia.

8. Burning Hearts - On The Last Day of the Decade

Jessika Rapon ja Henry Ojalan muodostama Burning Hearts vetäisi alkuvuonna Dynamossa hienon keikan, jonka jälkeen totesin että "[n]yt voi sanoa nähneensä erinomaisen paikallisbändin ennen kuin maailma vei sen lopullisesti mennessään". Ja olen edelleen samoilla linjoilla. Extinctions on jopa hienompi levy kuin ensimmäinen Aboa Sleeping. Jos joskus voidaan puhua vientitoivosta, niin tämän yhtyeen kohdalla.

Suunta Spotifyyn kuunteluun.

7. Loft Apartment - Someone's Will (To Love You)

Toistaiseksi ilmeisesti levysopimusta vailla olevat turkulaiset psykologian opiskelijat ovat tehneet pitkäjänteisesti työtä, projektin herättämään kiinnostukseen nähden. Loft Apartment on keskittynyt kappaleiden tasaiseen julkaisuun soundcloudissa ja keikkailuun. Someone's Will on duolle tyypilliseksi muodostunut yhdistelmä kaikua, sämpleä ja naisvokaaleja - sekä tietysti näiden paras kappale.

6. Antero Lindgren - Mother

Folk-rockin harras, uusi lähettiläs on kasvattanut huimaa tahtia suosiotaan sen jälkeen, kun vasta vuosi sitten koko artistista kuulin. Antero Lindgren on sittemmin kiilannut Tulevaisuuden Tusinan kärkeen ja kuitannut hyviä arvosteluja debyytilleen. Mother avaa hienon levyn upealla tavalla.

5. Ruger Hauer - Mä Haluun Kuolla Ennen Bonoo

Huh, aivan hemmetin kovat taustat ja viihdyttävää riimittelyä. Ruger Hauerin Erectus on turboahdettu paketti suomiräppiä ja tämä kappale terävintä kärkeä. Sen raameissa riittää osaamista, hauskuutta ja osuvaa viestiä.

Spotifyyn!

4. Gracias x JTT - Drive

Helsinkiläis-riimittelijän flow'ta on mahdotonta vastustaa, oon sen huomannut Globea kuunnellessa. Erityisesti JTT:n biitit määrätietoisesti etenevässä Drivessa on tehneet siitä mun suosikin, minkä last.fm-tilastot vahvistaa. En uskoisi pitäväni suomalaisesta, englanninkielisestä räpistä näin paljon, mut tä on mun lempikappaleita koko vuonna.

3. Sin Cos Tan - In Binary

Ei kai kukaan epäillytkään, että Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan yhteisprojekti tuottaisi mitään muuta kuin saumatonta, millintarkkaa elektronista dystopiaa. In Binaryn tilalla voisi olla muitakin levyn kappaleita, se on yksinkertaisesti niin hyvä. Tämä valikoitui jo sen takia, että muistuttaa paitsi öisistä ajoista niin kuin videolla myös Kavinskyn ja Daft Punkin kaltaisista suosikeista.

2. Sans Parade - The Last Song Is A Love Song

Sans Paraden ensivuotisesta levystä tulee hieno, uudet kappaleet vahvistavat tämän. Alunperin The Last Song.. tutustutti meidät Markus Perttulan ja Jani Lehdon projektiin suureellisella tavalla jo viime vuonna, mutta julkaisun se sai vasta tänä vuonna. Ilmiselvä kärkipään sijoitus hienoiten kasvavalle sävellykselle ja Perttulan kiihkeälle tulkinnalle.

1. Delay Trees - HML

Hämeenlinna-tribuutti osui kovaa. Kitaroinnissa on sopiva annos alakuloa ja sanoitukset ovat hienot, jotka Rami Vierulan äänen kantamina muuttuvat eläviksi. Tällaista on mun mielestä Delay Trees parhaimmillaan. Parempaa kuin mikään muu.

Burning Hearts @ Dynamo

Päädyttiin sitten perjantai-illalla tsekkaamaan yksi kiinnostavimmista suomalaisista bändeistä: Burning Hearts. Oikeastaan bändin materiaali on ollut kauttaaltaan vakuuttavaa, Aboa Sleepingistä ja Night Animal -sinkkujulkaisusta lähtien aina hiljattain ilmestyneeseen Extinctionsiin. 22.30 oli merkitty alkamisajaksi, mutta meidän myöhästelijöiden - ja kuulemma muidenkin - onneksi bändi aloitti tyylikkäästi myöhässä.

Uusi levy on toki saanut palstatilaa ja tähtiä monen muunkin suomalaisen edestä, mutta oli silti yllätys että Burning Heartsin levyjulkkarit vetivät Dynamon täyteen: paikalla tietysti myös Turun yö- ja musiikkielämästä tuttuja naamoja paljon, kuten Jori Hulkkonen sekä Nighsatanin ja The New Tigersin tyyppejä.

Täytyy myöntää, että mulla oli omat epäilyni että miten levylle erinomaisesti tallentunut harras ja ihana tunnelma siirtyisi liveen, mutta onneksi epäilyt osoittautuivat turhiksi. Dynamon pikkuruiselle lavalle asteli  kokoaan suurempi ja sympaattinen bändi, jonka esiintyminen oli hillityn hurmaavaa, biisien liveasu huippuunviritetty ja yleisö valloitettu. Luonnollisesti Into The Wilderness ja encoreen säästetty Burn Burn Burn keräsivät suurimmat suosionosoitukset. Etenkin jälkimmäinen kasvoi suureksi kappaleeksi livenä. Noin muuten oli aika pirun vakuuttavaa, miten tasaisen laadukasta muu levyn materiaali on.

Yksi valitus tosin: ei kuultu vanhoja kappaleita. (No hei, se oli levynjulkkarikeikka). Korvasin sitä puutetta ostamalla sitten Night Animal -seiskan ja Aboa Sleepingin cd:nä. Extinctions jäi ostamatta, koska 12" ei mahtunut laukkuun. Nyt voi sanoa nähneensä erinomaisen paikallisbändin ennen kuin maailma vei sen lopullisesti mennessään. Kudos to you, Burning Hearts.

Parhaat kappaleet 2011: 30-16

Aika listata taas näitä lempijuttuja vuodelta. Tiukkoja linjanvetoja on tehtävä, kun nämä listat alkavat pursuilla luvattoman paljon. Yksi kappale per bändi. Olin aluksi jättämässä coverit kokonaan pois, mutten kyennyt siihen.

En halua päätyä listaamaan 100 kappaletta kuitenkaan. Viime vuonna laitoin 20 kappaletta paremmuusjärjestykseen, nyt oli pakko sallia kymmenen kappaletta lisää, taso kun on jo pelkästään kotimaisissa kappaleissa huikean kova, ehkä kovinta koskaan. Ehkä olis pitänyt taipua tekemään suomalaisille oma lista. No, tässä nyt, mun mieleen eniten olleet kappaleet, sijat 30-16.

30. Burning Hearts - Into The Wilderness

Taas listaus alkaa suomalaisilla. Lilyn Annallekin jo hehkuttelin, taitaa olla tulossa kova albumi ensi vuoden puolella, jos levyltä löytyy tämän ja Night Animalin kaltaisia helmiä. Burning Heartsin suurimpia avuja lienee kyky kuulostaa täysin itseltään elektropoppailussa.

29. Chairlift - Met Before

Myöhäisimpiä tulijoita listalle. Ei taida olla vuoden loppupuoliskolla toista kappaletta, joka olisi näin väkevästi pakottanut liikkeeseen ja mukana laulamiseen. Newyorkilaisyhtye julkaisee ensi vuonna Columbialle toisen albuminsa.

28. Samae Koskinen - En Anna Periks

Aiemmin en oo ollu Samaen fani ollenkaan. Kaipa se oli sitten niistä paljon puhutuista miehen omista sanoituksista kiinni - ne kun ovat tämänvuotisen albumin suola. Hän jolla on kaikki on myös hieno, mutta tykästyin lopulta tämän tenhoon.

27. Jens Lekman - An Argument With Myself

Pidän tosi paljon siitä, miten Lekman suhtautuu kappaleiden tekoon. Niissä on omaperäisyyttä viehättävästi ruotsalaisuuteen kytkettynä. Nousee jopa Jensin muusta tuotannosta edukseen tämän kipaleen humoristisuus.

26. Hiatus & Shura - Fortune's Fool

Shuran folk ja Hiatuksen tuotanto yhdistyy aika pirun maagiseksi yhteistyöksi. Jahka saavat enemmän aikaa luoda, uskon että tässä saattaa olla jonkin hienon alku. Tätä ei varmaankaan monen listoilla näy, mutta minut Fortune's Fool on vienyt täysin mennessään.

25. James Blake - A Case of You

Alunperin BBC:n Radio Onelle purkitettu cover Joni Mitchellin kappaleesta on ihan älyttömän upea. Pieni näpäytys kenties niille, jotka epäilevät Blaken lahjoja. Piano ja Blake, tällaista kuulisi mielellään enemmänkin.

24. Radiohead - Bloom (Jamie xx Rework Part 3)

Ihan oikein, että listalta löytyy myös remix. Jamie xx:n tehtailema versio löi aikalailla ilmat pihalle ensikuuntelulla, eikä toimi edelleenkään yhtään huonommin. Sääli Radioheadin kannalta, että Jamien versio on näin helvetin paljon kovempi.

23. Yournalist - Nigerian Girl

Jes, Turku mainittu sitten ensi kertaa listalla. Miten hienosti tämä kappale kääntyy afropopista ihan huikeaksi anthemiksi lopussa yllättää minut joka kerta. Epäilen joka kuuntelua ennen oliko tämä sittenkään niin hieno ja joka kerta epäilys hälvenee.

22. Apparat - Candil De La Calle

Berliiniläisen Sascha Ringin tämänvuotinen levy on suotta ylenkatsottu. Erinomaista tsillailumusaa ja indiepoppia. Apparat -nimellä levyttävä mies on tehnyt hieman uudentyyppistä aluevaltausta, joka on henkkoht toiminut valtavan hyvin. Synaa, reverbiä, rumpukonetta ja kauneutta.

21. Lana Del Rey - Blue Jeans

Oma suosikki toistaiseksi kuulluista Del Rey -kappaleista. Ehkä tässä gangsta Nancy Sinatra -imagossa voi sittenkin olla tolkkua. Oli miten oli, Lanan tuotanto on mun makuun.

20. Regina - Mustavalkeaa

Voih, yksi vaikeimpia asioita oli valita jokin Reginan kappaleista. Mustavalkeaa on alusta asti iskenyt omalla tasollaan, ehkei niin ilmiselvästi kuin Haluan Sinut tai jokin muu, mutta silti vakuuttaen. Albumin pehmeä soundi on ehkä omimmillaan juuri tällä kipaleella.

19. Jamie Woon - Street

Mikään kappale ei tällä hetkellä kiteytä kolmeen minuuttiin öisiä, tuntemattomia kaupungin katuja, jotka kiehtovat samalla kun työntävät luotaan. Woonin keikka miltei pilasi koko levyn minulle, mutta onneksi pääsin siitä yli. Turhan kovia kappaleita olisi muuten unohtunut.

18. Kurt Vile - Jesus Fever

Vaikkei Vilen koko levy potkinut niin kovaa pitää Jesus Fever poimia mukaan. Ihan lempikitarointia ja sanoitusta tällä kappaleella: "I'd pack my suitcase with myself, but I'm already gone". Nyt tuntuu, että tämän olisi pitänyt päätyä korkeammalle.

17. High Highs - Flowers Bloom

Kaikkea hyvää näille herroille, niin kuin kakkossija EP-listallani. Flowers Bloom on folk-lähtökohdista kauniiksi tunnelmaksi kasvava tuotos, joka on kestänyt kuuntelua huikean hyvin vuoden aikana, minkä last.fm tilastotkin vahvistavat.

16. M83 - Midnight City

Ei tullut uutta Kim & Jessietä. Tuli enemmän. Taitaa olla kyseessä listan ISOIN kappale. Ja ovathan hommat isoina, varsinkin loppupuoliskolla, kun Gonzalez päästää saksofonistin irti. Taitaa artistinakin olla jo crossover -luokkaa. M83:nkaan levystä en ole ollut ihan niin mahloissa kuin lähes kaikki muut, mutta on tämä vaan hunajata ja isoa soundia.

_________________________________

Seuraavaksi sitten loput sijoitukset. Ensi viikolla albumeiden kimppuun.