Holy Holy - Impossible Like You

Viime postauksen uusiseelantilaisista palataan hieman useammin vierailtuun musaskeneen, Australiaan. Holy Holy on vähän Melbourne ja vähän Brisbane, vähän Tukholma ja vähän Berliini. Oscar Dawson ja Timothy Carroll äänittivät debyyttialbumin demoja Euroopassa jo niinkin aikaisin kuin 2011 nimittäin. Debyytin When The Storms Would Come pitäisi olla kasassa ja Impossible Like Youn sen ensisingle.

Kappale on ajaton, ja siinä on ihastuttavasti kitaramelodioiden kiimaa. Itseäni jotenkin miellyttää, kun biisi vyöryy tasaisesti kuohuen. Tässä on taas kerran potentiaalia isommillekin yleisöille. Carrollin ääni on todella miellyttävä, ja kappale juuri nyt suosikki. Alla myös Impossible Like Youn video.

The sky was unspeakable, unbreakable, untrue

Ghost Wave - Orb

Aucklandista, Uudesta-Seelannista, kotoisin oleva Ghost Wave on hämmentävän valmis ja hyvä garage rock -bändi, joka pääsee vihdoin julkaisemaan debyyttialbuminsa kuluvan kuun lopussa (27.8.). Ages-nimiseltä platalta on irroitettu esikuunteluun jo muutama erittäin kova raita. Mm. Bootlegs ja Here She Comes lupaavat paljon bändin kokopitkältä, sillä soundin 60-lukulainen brittipoppi hakee vertaistaan.

Uskokaa pois: jos ja kun Ages onnistuu kovalla prosentilla, niin bändi kuin levytkin viedään käsistä. Alla viimeisimmän albumi-irroituksen, Orbin, lisäksi aiemmin mainitut hittikappaleet.

Street Gnar - Lift Up

Kentuckystä kaikuisaa, halvahkon kuuloista kitarointia ja rumpukonetta – voi hemmetti että toimii! Ranskalainen Atelier Ciseaux -labeli julkaisee Shrine EP:n lokakuussa. Street Gnar on Case Mahanin projekti, joka hypnotisoi ensimmäisellä eepeeltä irroitetulla kappaleella todella mallikkaasti. Lift Up on lemppareinta vähään aikaan. Tsekkaa alta ja tilaa äkkiä Atelier Ciseaux'sta., sillä vinyyliversiota liikkuu todella rajattu määrä.

Mile Me Deaf - Brando

Sateisessa ja harmaassa Turussa, flow'ttomana, olen viettänyt aamupäivän kuunnellen itävaltalaisyhtye Mile Me Deafiä. Teutonikielen ja -kulttuurin pitäisi kuulua omaan repertuaariin, myös ammatin puolesta, mutta esim. Wienin ilmeisen sykkivä indiemusa-skene on itselleni vierasta maaperää. Mile Me Deafiäkin julkaisee wieniläinen lafka Fettkakao.

Miten sitten päädyin itävaltalaisbändiä kuuntelemaan on monen satunnaisen klikkauksen summa, mutta myös seurausta kyllästymisestä. Feediä kahlatessa moni nimi tuli vastaan useampaan kertaan – eivätkä ne kiinnostaneet – ja ne jotka tulivat kerran vastaan eivät siepanneet oikein senkään vertaa. Mile Me Deafin sivuprojektina aloittanut Wolfgang Möstl tunnettaneen paremmin Killed By 9V Batteries -bändistään, mutta sivuproggis on vienyt yhä enemmän aikaa ja huomiota, niin kuin usein käy.

Mile Me Deaf on julkaissut albumin Eat Skull viime vuonna ja uuden Brando EP:n kesän korvalla. Uutta materiaalia se puuhaa parhaillaan. Se on aiemmin lämmitellyt mm. Kurt Vilelle, jonka yleisölle tämänkaltainen pehmeä lofi-poppistelu onkin kuin nenä päähän. Erittäin hauska bändituttavuus. Alla nimikkokappale uusimmalta EP:ltä videoineen, sekä hieno vanhempi kappale Wild At Heart. Terveisiä Itävaltaan.

Anna Kendrick - Cups (jellosea remix)

Anna Kendrick on niitä internetin ihailluimpia nuoria julkkiksia paitsi lahjakkuutensa myös twitterissä jakamansa huumorin vuoksi. Mitään käsitystä tämän Cups-kappaleesta ei ollut, ainakaan ennen kuin kuulin torontolaisen jellosean tekemän todella toimivan remixin. Näin pehmeän ja rennon biitin saatteleman remixin jälkeen alkuperäistä ei edes kannata erehtyä kuuntelemaan. "You're gonna miss me when I'm gone" kuulostaa aidosti kaihoisalta jellosean käsittelyn jälkeen.