Oon tuhlannut kesän aikana aika paljon aikaa. Oon esimerkiksi katsonut 30 Rockin melkein kaikki tuottikset. Se kertoo jotain kesän säästäkin. Toisaalta niin koti- kuin ulkomaanmatkailunkin ja erinäisten tapahtumien takia tä on ollut ehkä paras kesä. Edelleen, suomalaisen psyykelle niin tärkeä kesäsää ei ole täysin sitä vastannut. Viime viikonloppuna olis ollu sekä Ilmiö ja TurkuModern - joidenkin mielestä vaihtoehtotapahtumien nousevat tähdet.
No, mä passasin kummatkin. Mut silti oli aivan huikee lauantai, vaikka sunnuntaiolo seuraskin sitten käänteisenä. Me käytiin eka kattoo Alle 19-vuotiaiden lacrossen maailmanmestaruusfinaali, jonka USA muuten voitti, taas. Illalla käytiin perusreissu Dynamossa, mikä ei sit loppujen lopuksi kuitenkaan ollut perusreissu. Egotripin basisti kitaristi oli aivan muissa maailmoissa samassa juottolassa ja outoili sen verran että tais maku mennä koko bändistä, hah! Mies hengaili meidän porukan vieressä valehtelematta 30-45 min, yksin, ja kurkotteli tasaisen väliajoin salakuuntelemaan puheenaiheita. Tavallaan ihailtavan outoa.
Toisaalta Ville Niinistö biletti tanssilattialla niin hurjasti etten oo tainnut nähdä kenenkään. Instituutioksi muodostuneilla siltajatkoilla Teatterisillalla bongattiin aamun ensimmäisinä hetkinä heti Ville Ahonen ja (jottei namedroppaus jäis vajaaksi) Jaakko "JS16" Salovaara. Jollakin tavalla 16 vaikutti surulliselta hahmolta - ainakin näytti täysin samalta kuin menestyksen päivinään. Toi koko ilta oli niin random, eikä pelkästään noiden julkimoiden osallisuuden takia, et oli aivan mahtavan hauskaa.
Aion ryhdistäytyä kyllä ennen kun duunit koittaa. Aloitan nyt. Tässä
Curxes, joka on mm. terhakasti remixannut yhtä lempiyhtyeistä,
Worshipiä. Tsekatkaa miten rautaisesti brittiduo elektroilee. Curxes on saanut jo pari julkaisua vyölleen, joista uusimpana
Spectre, joka osoittaa bändin huikean potentiaalin. Bändin ilmaisu on sukua samalla pseudodramaattisuudelle, josta Zola Jesus, Austra ja Florence + The Machine ammentavat.
