Alkuvuoden kotimaiset: Sans Parade - s/t

Debyyttialbuminsa viime kuussa julkaissut turkulainen Sans Parade on tänään keikalla Turun Klubilla, kera Samae Koskisen ja Eva On The Western Castle Islandin. Sans Paraden debyytti on ollut vaikea tapaus, se on sanottava. Demoista lähtien bändillä on kuitenkin ollut yltäkylläinen potentiaalivaranto, jolle Solina Records onneksi tajusi antaa mahdollisuuden.

Jos hetkeksikin erehdyn kuuntelemaan tätä albumia 'taustamusiikkina', sinne se unohtuu eikä palaa muistuttamaan itsestään. Musiikinystävät huomattelevatkin kotona jo, että kuunteluhetki pitää pyhittää ja ympäristö rauhoittaa. Jepjep, tietenkin se on ainoa oikea vaihde tämän levyn kuunteluun -käytännössä ei vaan mene noin, varsinkin kun suuri osa musiikista soi / toimitetaan koneen kautta nykyään.

Kappaleet tuntuivat aluksi valuvan kuin hiekka sormien välistä. Sans Paraden kamaripop osoittautui dramaattisuudessaan haastavaksi, kunnes tajusin laittaa volyymiä. Hiljaisella äänenvoimakkuudella kappale toisensa perään liittyi harmaaseen, tasapaksuun virtaan, jossa tarttumapintaa sai hakea. Nyttemmin virran vietävänä huomaa yksityiskohdat, vaihtuvat vuodenajat, sinisen taivaan ja matkaa taittavat matkustajat paremmin.

Tuntuukin ainoastaan kohtuulliselta ja oikealta, että Markus Perttulan vaikuttava ääni on vihdoin saanut seurakseen ansaitsemansa orkestraation. Suureellinen sävellystyö ja Perttulan lauluääni täydentävät toisiaan kuin oivalliselle ruualle hyvin valittu viini. Levyn eheys kertoo lisäksi tekijöiden vakaumuksesta - kompromisseja tai myönnytyksiä on turha hakea.

Sans Parade on kaiken kaikkiaan suoriutunut itselleen luomistaan odotuksista kiitettävästi: The Last Song Is A Love Songin hittipotentiaalin maineella sana bändistä kiri, jolloin debyyttialbumistakin alettiin kuiskia imartelevin korulausein. Levyn kelpaisi olla lyhyempikin: 12 viisi-kuusiminuuttista kappaletta tällaisella orkesterilla alkaa olla paljon, olisin muutaman jättänyt itse pois. Siitäkin huolimatta tämä on hienosti kasattu debyytti, jolla esiintyy ainutlaatuinen bändi, ainutlaatuisella soundilla suomalaisessa musamaailmassa tällä hetkellä.

Parhaat hetket: The End of the World 1964, In a Coastal Town, A Ballet in the Sea

Pinnan alla kuplivat: On December 13th, The Last Song is a Love Song, A Liking Song

Eva On The Western Castle Island - The Wong Way EP

Norjalainen EardrumsPop-nettilabeli antoi jo debyyttialbuminkin julkaisuun ehtineelle Paperfangsille tilaisuuden ensijulkaisuun aikanaan, ja nyt myös Eva On The Western Castle Islandin EP, The Wong Way, julkaistaan samaiselle lafkalle.

Malesialaisen Eva Wongin kipparoima suomalaisbändi on tehnyt kärsivällisesti ja raikkaan positiivisesti työtä, mikä näkyy nyt The Wong Wayllä. Samaisia pieniä vaivoja on läsnä kuin aiemmillakin julkaisuilla, mutta kehitystäkin on tapahtunut: California Shrills ei esimerkiksi kalpene minkään kesäisen pop-kappaleen rinnalla. Myös Wongin laulussa on tapahtunut kehitystä.

EP:n eka puolisko on huomattavasti kovempi kuin jälkimmäinen: Surfing Like a Guru ei kahden kruununjalokiven jälkeen säväytä samalla tavalla. The Wong Wayllä esittäytyy kuitenkin omaleimainen bändi, joka alkaa löytää paikkaansa auringossa.

Vaikka jonkinlaista hengenheimolaisuutta löytyy,  se ei varsinaisesti sijoitu French Filmsin tai Satellite Storiesin varjoon, sillä EOTWCI yhdistää miltei sinisilmäiseen ilomielisyyteensä erinomaisesti omaa elementtiä, miksi lisämausteeksi sitä haluaakaan kutsua. Ajoittain tehdään asioita mun makuun jopa oivallisemmin kuin noissa, jo etabloituneissa indiebändeissä. Tykkään kovasti, hieno EP.

Luomustudiolla: Big Wave Riders, Black Twig, Eva on the Western Castle Island

Aika kivoja nämä Luomustudion sessiot: ei kikkailua eikä konstailua, vaan bändi ja kamera. Paikalla pistäytynyt tähän mennessä mm. Big Wave Riders vetämässä uuden kesäisen singlensä, Waiting In The Wingsin, Black Twig sekä Eva on the Western Castle Island. Luomustudio järkkää intiimejä akustisia sessioita bändien kanssa ja postailee näitä iloksemme nettiin. Ja mikä parasta, erityisesti bändien kannalta, Luomustudion väkeen voi itse ottaa yhteyttä, mikäli mielii kameran eteen esittämään musiikkiaan. Joonas (at) luomustudio.fi osoitteeseen vaan postia rohkeasti!

Black Twig marssitettiin Vallilan puutaloalueelle akustisten kitaroiden kera tulkitsemaan On The Whiten (hieno veto!), Eva on the Western Castle Island taasen pääsi Hietsulle esittämään uuden, toistaiseksi julkaisemattoman kappaleensa California Shrills. Eva on the Western Castle Island on muuten tutustumisen arvoinen orkesteri, joka koostuu malesialaissolisti Evasta sekä kolmesta suomalaisherrasta, mallikasta indiepoppia tehtailevat!