Elektronisia poimintoja viikonloppuun

Perjantai-ilta ja uutta elektronista musiikkia, mikäs sen parempaa. Jätetään turhat löpinät ja kuulumiset väliin, ja siirrytään suoraan asiaan. Tai mainostetaan nyt sen verran, että ensimmäisessä postauksessani esittelemäni Deniz Kurtel esiintyy tänään Helsingin Adamsissa. Hot tip niille, joiden tanssijalka vipattaa!

Aloitetaan pehmeällä housella. Liettualaisen diskon suurlähettiläät Mario & Vidis julkaisivat viime vuonna cover-version Bon Iverin Re:stacksista James "Barbarossa" Mathén laulamana. Vaikka alkuperäinen versiointi meni itselle täysin ohisektoriin, onnistui berliiniläispumppu dOP muokkaamaan kappaleesta melko klassisen deep house-vedon.  

Jori Hulkkosesta lienee sanottu kaikki tarvittava tässäkin blogissa. Third Culture-aliaksen alla tehdystä Negative Time-albumista on tehty jälleen uusia remiksejä, joista ajattelin esitellä mielenkiintoisen sisarusduo Knoxin versioinnin Gonna Track You Downista. Post dubstepiä ja electronicaa yhdistelevän jenkkihipsterikaksikon soundi on samanaikaisesti sopivalla tavalla omituista sekä tanssittavaa. Tätä kappaletta ei kannata kuunnella tietokoneen kaiuttimilla, vaan syvälle yltävän subwooferin äärellä!

Aikaisemmassa postauksessani mainitsemani Bpitch Control-levymerkki julkaisi vihdoin megalomaanisen kokoelma-albumi Where The Wind Blowsin. Levyltä löytyy muun muassa Apparatin Krieg & Friede-albumin ulkopuolelle jäänyt hieno Borodino uusien tekno-, house- ja electronicabiisien säestämänä. Paperilla mielenkiintoisin tuttavuus oli singer-songwriter Dillonin ja harvoin levyttävän Telefon Tel Avivin yhteisbiisi, joka ei todellakaan jätä kylmäksi. 

Jatketaan naisenergialla. Uusberliiniläisen espanjalaisartisti Cora Novoan massasta poikkeava soundi on aina ollut tarkassa seurannassani, ja viime kuun lopulla julkaistu remiksi Dawadin The Driftistä osui jälleen makuhermooni. Hieman erikoinen teknokomppi potkii lujaa, ja mielestäni tämä versiointi sopii hyvin dj-setin tai miksei koko illan päätösbiisiksi.

Laskennallisen biologian tohtori ja geenitutkija Max Cooperin raaka teknosoundi on aina ollut mieleeni, sillä mies osaa yhdistää raa'at ja kakofoniset soundit kauniisiin jousisoittimiin luoden melko omaleimaista äänimaisemaa. Pidin Cooperin biisejä kuitenkin melko laahaavina enkä ajatellut niiden toimivan lattialla, mutta miehen livesetti Seattlen Decibel Festivalilla osoitti ajatukseni vääriksi. Cooperin näkemyksiä matematiikan ja musiikin yhdistämisestä voit lukea tästä mielenkiintoisesta haastattelusta.

Altsuyhtye Braidsin kanssa tehdystä Pleasuresista järjestettiin alkuvuonna remix-kilpailu, jonka kaksi parasta versiota julkaistiin Fields-levymerkillä. Tässäkin blogissa esitellyn Teen Dazen näkemys unenomaisine äänimaisemineen ja tiukasti hakkaavine clapeineen miellytti omaa korvaani, ja tarkempi katsaus nuorukaisen tuotantoon paljasti miehen olevan varsin lähellä muita Pacific Northwestin alueelta ponnistavia artisteja kuten Odeszaa. 

Apparat - A Violent Sky

Saksalainen Sascha Ring palaa Apparat-projektillaan. 2011 viimeksi levynjulkaisuun ehtinyt Apparat julkaisee albumin Krieg und Frieden (Music for Theathre) helmikuussa, jolta ensimmäinen lohkaisu on erinomainen A Violent Sky. Uusi albumi on sävelletty soundtrackiksi teatterituotantoon Sodasta ja Rauhasta, jonka takana häärii modernin saksalaisen teatterin uudistajana ja innovoijana pidetty Sebastian Hartmann.

Apparat jakoi äskettäin facebookitse ensikappaleen viestin kera, jossa todettiin että Krieg und Friedenin (15.2.) tiimoilta turha PR-lätinä skipataan ja viesti annetaan fanien jaettavaksi. PR-kikka sekin. Mutta ilollahan minä tämän jaan. Ensimmäinen maistiainen on mahtava ja alla kuultavana.

"I decided to not do a single interview, skip the promo marathon and make it available for you asap. This time YOU are the promo machine. Please share if you want to support what i'm doing."

Parhaat levyt 2011: 20-11

Tuskainen prosessi, etenkin siihen nähden että kyseessä on vain omien lempilevyjen listausta. Ennakointipuolustuksena ja vähättelynä pitää korostaa, että lista on pääasiassa nimenomaan lempilevylista, ei välttämättä objektiivisin. Muutama levy olisi jäänyt pois jos olisin yrittänyt olla 'oikea' kriitikko. Mutta en halua, että käy niin kuin viime vuoden listalla yhden albumin kohdalla, että ihmettelin miksi se oli mukana. Näitä olen kuunnellut ja näistä olen pitänyt.

20. The Black Keys - El Camino

Viime levyllä oli paljon suosikki blackkeys-tunnareita, mutta se oli selkeästi liian sinkkuvetoinen rykäisy. Pelkäsin tämänkin kääntyvän siihen suuntaan, mutta tämä osoittautui lopulta ihan kohtalaisen eteväksi kokonaisuudeksi. Aika velikultia, miten näistä voi olla pitämättä?

Lempikappale nyt: Hell of a Season

19. Benjamin Francis Leftwich - Last Smoke Before the Snowstorm

Benjaminin levy ei ole omaperäisin, eniten uutta ilmaisua tuova. Mutta se on vahva esikoisalbumi nuorelta lauluntekijältä, jonka jokainen kappale osuu oikeaan nuottiin minussa. Kun kuuntelen Benjaminin kähinää ja akustista kitaraa levyllisen verran, menee aika nopsaan ja kevyesti.

Lempikappale nyt: 1904

18. Holy Ghost! - s/t

Toinen esikoisalbumi listalla on toispuolinen onnistuminen. Eikä vähiten sen takia, että osa kappaleista ja nämä jampat ylipäätään ovat niin tuttuja. Odotuksiin nähden uudet kappaleet olivat hieman keveitä verrattuina niihin jo  kuultuihin, mutta todella hyvä, hauska ja viihdyttävä levyllinen modernia italoelektropoppia on silti kyseessä.

Lempikappale nyt: Hold My Breath

17. The New Tigers - s/t

Hyvinhyvin iloinen ja yllättynyt tämän bändin tekemisistä. 8raidan ja Stupidon vuoden myydyimpien levyjen joukkoon mahtunut debyytti esitteli nälkäisen ja itseensäluottavan bändin. Parhaimmillaan bändi saavuttaa sellaisia huippuja, joita harva tänä vuonna on edes unelmoinut saavuttavansa.

Lempikappale nyt: Clocks of Destruction

16. WU LYF - Go Tell Fire To The Mountain

Kaikenlaisia hölmöyksiä trendisentrisen mysteerikaavan mukaisesti huudellut ja tehnyt manchesteriläisbändi puski kaiken tarpeettoman takaa vähän yllättävänkin ehjän kokonaisuuden musiikkia. Laulajan ääneen kestää tottua, mutta unohda puheet bändistä, ja kuuntele mitä sanottavaa bändillä on musiikillaan. Sitä kun riittää.

Lempikappale nyt: Such a Sad Puppy Dog

15. Feist - Metals 

Leslie Feist on yksi niistä artisteista jotka mun olisi aivan ehdottomasti nähtävä livenä. Olen kiertänyt (tätäkin) levyä paikoin alkuintoilun jälkeen kuin kissa kuumaa puuroa, koska - tietysti - pidin Reminderista aika kovasti. Mutta tämä alkaa aueta. Ja kun se aukeaa, se hengittää vapaasti ja luonnollisesti, kuten Leslien kappaleet parhaimmillaan.

Lempikappale nyt: Bad In Each Other

14. Bon Iver - Bon Iver

Tähän levyyn, useista yrityksistä huolimatta, en ole täysin päässyt sisään. For Emma.. aivopesi mut aikanaan ilmeisen pahasti. Toisaalta, oon palannut uudestaan ja uudestaan tämän suureellisen kakkoslevyn pariin joko selvittämään sen mysteerejä tai nauttimaan. Useimmiten kumpaakin.

Lempikappale nyt: Beth/Rest

13. Apparat - The Devil's Walk

Saksalaisartisti Apparat on hienosti siirtynyt vähän kauemmas elektronisista juuristaan ilmaisun puitteissa. Peruspohjavire on sama, mutta tällä levyllä Saschan tekosissa on aimo annos raikkautta, lähestyttävyyttä ja luomista. Ykköslevy hengailuun tai työnteon oheen.

Lempikappale nyt: Song of Los

12. Processory - Change Is Gradual

Mun varsin pakkomielteinen suhtautuminen tähän levyyn syttyi vasta loppuvuodesta. Jori Hulkkosen ja Jerry Valurin yhteisaatoksina syntynyt erinomainen pakkaus elektronista musiikkia, joka ilmaisee laajasti samanaikaisesti genrerajojen sisällä ja ne ylittäen.

Lempikappale nyt: Trickle Down

11. Ryan Adams - Ashes & Fire

Tajusin yhtäkkiä, että tämä kuuluu mun listalle. Adams on mun kaikkien aikojen lempiartisteja, ja alkuinnostuksen hälvennettyä, olin tähän pettynyt kokonaisuutena. Mutta oon kuunnellut tätä melkeinpä eniten tämän vuoden levyistä ja ilokseni tajunnut miten hienosti Ryan osaa oman lajinsa. Hieno mies ja hieno levy.

Lempikappale nyt: Chains of Love

Parhaat kappaleet 2011: 30-16

Aika listata taas näitä lempijuttuja vuodelta. Tiukkoja linjanvetoja on tehtävä, kun nämä listat alkavat pursuilla luvattoman paljon. Yksi kappale per bändi. Olin aluksi jättämässä coverit kokonaan pois, mutten kyennyt siihen.

En halua päätyä listaamaan 100 kappaletta kuitenkaan. Viime vuonna laitoin 20 kappaletta paremmuusjärjestykseen, nyt oli pakko sallia kymmenen kappaletta lisää, taso kun on jo pelkästään kotimaisissa kappaleissa huikean kova, ehkä kovinta koskaan. Ehkä olis pitänyt taipua tekemään suomalaisille oma lista. No, tässä nyt, mun mieleen eniten olleet kappaleet, sijat 30-16.

30. Burning Hearts - Into The Wilderness

Taas listaus alkaa suomalaisilla. Lilyn Annallekin jo hehkuttelin, taitaa olla tulossa kova albumi ensi vuoden puolella, jos levyltä löytyy tämän ja Night Animalin kaltaisia helmiä. Burning Heartsin suurimpia avuja lienee kyky kuulostaa täysin itseltään elektropoppailussa.

29. Chairlift - Met Before

Myöhäisimpiä tulijoita listalle. Ei taida olla vuoden loppupuoliskolla toista kappaletta, joka olisi näin väkevästi pakottanut liikkeeseen ja mukana laulamiseen. Newyorkilaisyhtye julkaisee ensi vuonna Columbialle toisen albuminsa.

28. Samae Koskinen - En Anna Periks

Aiemmin en oo ollu Samaen fani ollenkaan. Kaipa se oli sitten niistä paljon puhutuista miehen omista sanoituksista kiinni - ne kun ovat tämänvuotisen albumin suola. Hän jolla on kaikki on myös hieno, mutta tykästyin lopulta tämän tenhoon.

27. Jens Lekman - An Argument With Myself

Pidän tosi paljon siitä, miten Lekman suhtautuu kappaleiden tekoon. Niissä on omaperäisyyttä viehättävästi ruotsalaisuuteen kytkettynä. Nousee jopa Jensin muusta tuotannosta edukseen tämän kipaleen humoristisuus.

26. Hiatus & Shura - Fortune's Fool

Shuran folk ja Hiatuksen tuotanto yhdistyy aika pirun maagiseksi yhteistyöksi. Jahka saavat enemmän aikaa luoda, uskon että tässä saattaa olla jonkin hienon alku. Tätä ei varmaankaan monen listoilla näy, mutta minut Fortune's Fool on vienyt täysin mennessään.

25. James Blake - A Case of You

Alunperin BBC:n Radio Onelle purkitettu cover Joni Mitchellin kappaleesta on ihan älyttömän upea. Pieni näpäytys kenties niille, jotka epäilevät Blaken lahjoja. Piano ja Blake, tällaista kuulisi mielellään enemmänkin.

24. Radiohead - Bloom (Jamie xx Rework Part 3)

Ihan oikein, että listalta löytyy myös remix. Jamie xx:n tehtailema versio löi aikalailla ilmat pihalle ensikuuntelulla, eikä toimi edelleenkään yhtään huonommin. Sääli Radioheadin kannalta, että Jamien versio on näin helvetin paljon kovempi.

23. Yournalist - Nigerian Girl

Jes, Turku mainittu sitten ensi kertaa listalla. Miten hienosti tämä kappale kääntyy afropopista ihan huikeaksi anthemiksi lopussa yllättää minut joka kerta. Epäilen joka kuuntelua ennen oliko tämä sittenkään niin hieno ja joka kerta epäilys hälvenee.

22. Apparat - Candil De La Calle

Berliiniläisen Sascha Ringin tämänvuotinen levy on suotta ylenkatsottu. Erinomaista tsillailumusaa ja indiepoppia. Apparat -nimellä levyttävä mies on tehnyt hieman uudentyyppistä aluevaltausta, joka on henkkoht toiminut valtavan hyvin. Synaa, reverbiä, rumpukonetta ja kauneutta.

21. Lana Del Rey - Blue Jeans

Oma suosikki toistaiseksi kuulluista Del Rey -kappaleista. Ehkä tässä gangsta Nancy Sinatra -imagossa voi sittenkin olla tolkkua. Oli miten oli, Lanan tuotanto on mun makuun.

20. Regina - Mustavalkeaa

Voih, yksi vaikeimpia asioita oli valita jokin Reginan kappaleista. Mustavalkeaa on alusta asti iskenyt omalla tasollaan, ehkei niin ilmiselvästi kuin Haluan Sinut tai jokin muu, mutta silti vakuuttaen. Albumin pehmeä soundi on ehkä omimmillaan juuri tällä kipaleella.

19. Jamie Woon - Street

Mikään kappale ei tällä hetkellä kiteytä kolmeen minuuttiin öisiä, tuntemattomia kaupungin katuja, jotka kiehtovat samalla kun työntävät luotaan. Woonin keikka miltei pilasi koko levyn minulle, mutta onneksi pääsin siitä yli. Turhan kovia kappaleita olisi muuten unohtunut.

18. Kurt Vile - Jesus Fever

Vaikkei Vilen koko levy potkinut niin kovaa pitää Jesus Fever poimia mukaan. Ihan lempikitarointia ja sanoitusta tällä kappaleella: "I'd pack my suitcase with myself, but I'm already gone". Nyt tuntuu, että tämän olisi pitänyt päätyä korkeammalle.

17. High Highs - Flowers Bloom

Kaikkea hyvää näille herroille, niin kuin kakkossija EP-listallani. Flowers Bloom on folk-lähtökohdista kauniiksi tunnelmaksi kasvava tuotos, joka on kestänyt kuuntelua huikean hyvin vuoden aikana, minkä last.fm tilastotkin vahvistavat.

16. M83 - Midnight City

Ei tullut uutta Kim & Jessietä. Tuli enemmän. Taitaa olla kyseessä listan ISOIN kappale. Ja ovathan hommat isoina, varsinkin loppupuoliskolla, kun Gonzalez päästää saksofonistin irti. Taitaa artistinakin olla jo crossover -luokkaa. M83:nkaan levystä en ole ollut ihan niin mahloissa kuin lähes kaikki muut, mutta on tämä vaan hunajata ja isoa soundia.

_________________________________

Seuraavaksi sitten loput sijoitukset. Ensi viikolla albumeiden kimppuun.