Morphology - Into The Unknown

Erittäin vahvaa radattamista sisältänyt viikonloppu on mukava päättää kosmisiin electronicatunnelmiin. Suomalaisduo Morphologyn esikoislevy Urania's Mirror julkaistiin jo vuonna 2010, mutta tutustuin kyseiseen lättyyn vasta pari kuukautta sitten huomattuani duon toisen osapuolen Matti Turusen (Näköradiomies, Star Pitsa Acid Kru) muuttavan Turkuun tyttöystävänsä perässä. Onneksi hyvä elektroninen musiikki on ajatonta.

Miesten nokkelista aliaksista huolimatta (duon toinen osapuoli Michael Diekmann tunnetaan myös nimillä Harrison Fnord ja Subutex Willer) musiikki on kuitenkin vakavalla otteella tehtyä. Morphologyn avaruushenkinen soundi on ilmavaa ja analogisen kuuloista, ja Urania's Mirrorin ehdotonta kohokohtaa Into The Unknownia on tullut kuunneltua yön pimeinä tunteina monen monta kertaa. Sisäinen scifinörttini on myös mielissään biisiä varten tehdystä (tai editoidusta) Youtube-videosta, joka kertoo kauniin tarinan kotiplaneettaa etsivästä ihmisapinarodusta. Itselleni jää tästä kappaleesta aina todella levollinen olo, ja rauhallisesti etenevä video vain lisää tuota tunnetta. Universumissa on kaikki hyvin.

Lisäys: Unohdin mainita, että Morphology nähdään seuraavana viikonloppuna Turussa järjestettävissä Factory Trax Festivaleilla. 

Elektronisia poimintoja viikonloppuun

Perjantai-ilta ja uutta elektronista musiikkia, mikäs sen parempaa. Jätetään turhat löpinät ja kuulumiset väliin, ja siirrytään suoraan asiaan. Tai mainostetaan nyt sen verran, että ensimmäisessä postauksessani esittelemäni Deniz Kurtel esiintyy tänään Helsingin Adamsissa. Hot tip niille, joiden tanssijalka vipattaa!

Aloitetaan pehmeällä housella. Liettualaisen diskon suurlähettiläät Mario & Vidis julkaisivat viime vuonna cover-version Bon Iverin Re:stacksista James "Barbarossa" Mathén laulamana. Vaikka alkuperäinen versiointi meni itselle täysin ohisektoriin, onnistui berliiniläispumppu dOP muokkaamaan kappaleesta melko klassisen deep house-vedon.  

Jori Hulkkosesta lienee sanottu kaikki tarvittava tässäkin blogissa. Third Culture-aliaksen alla tehdystä Negative Time-albumista on tehty jälleen uusia remiksejä, joista ajattelin esitellä mielenkiintoisen sisarusduo Knoxin versioinnin Gonna Track You Downista. Post dubstepiä ja electronicaa yhdistelevän jenkkihipsterikaksikon soundi on samanaikaisesti sopivalla tavalla omituista sekä tanssittavaa. Tätä kappaletta ei kannata kuunnella tietokoneen kaiuttimilla, vaan syvälle yltävän subwooferin äärellä!

Aikaisemmassa postauksessani mainitsemani Bpitch Control-levymerkki julkaisi vihdoin megalomaanisen kokoelma-albumi Where The Wind Blowsin. Levyltä löytyy muun muassa Apparatin Krieg & Friede-albumin ulkopuolelle jäänyt hieno Borodino uusien tekno-, house- ja electronicabiisien säestämänä. Paperilla mielenkiintoisin tuttavuus oli singer-songwriter Dillonin ja harvoin levyttävän Telefon Tel Avivin yhteisbiisi, joka ei todellakaan jätä kylmäksi. 

Jatketaan naisenergialla. Uusberliiniläisen espanjalaisartisti Cora Novoan massasta poikkeava soundi on aina ollut tarkassa seurannassani, ja viime kuun lopulla julkaistu remiksi Dawadin The Driftistä osui jälleen makuhermooni. Hieman erikoinen teknokomppi potkii lujaa, ja mielestäni tämä versiointi sopii hyvin dj-setin tai miksei koko illan päätösbiisiksi.

Laskennallisen biologian tohtori ja geenitutkija Max Cooperin raaka teknosoundi on aina ollut mieleeni, sillä mies osaa yhdistää raa'at ja kakofoniset soundit kauniisiin jousisoittimiin luoden melko omaleimaista äänimaisemaa. Pidin Cooperin biisejä kuitenkin melko laahaavina enkä ajatellut niiden toimivan lattialla, mutta miehen livesetti Seattlen Decibel Festivalilla osoitti ajatukseni vääriksi. Cooperin näkemyksiä matematiikan ja musiikin yhdistämisestä voit lukea tästä mielenkiintoisesta haastattelusta.

Altsuyhtye Braidsin kanssa tehdystä Pleasuresista järjestettiin alkuvuonna remix-kilpailu, jonka kaksi parasta versiota julkaistiin Fields-levymerkillä. Tässäkin blogissa esitellyn Teen Dazen näkemys unenomaisine äänimaisemineen ja tiukasti hakkaavine clapeineen miellytti omaa korvaani, ja tarkempi katsaus nuorukaisen tuotantoon paljasti miehen olevan varsin lähellä muita Pacific Northwestin alueelta ponnistavia artisteja kuten Odeszaa. 

Akin elektroninen potpourri

Sellainen otsikko tällä kertaa. Ensimmäisessä blogipostauksessani esittelin kuusi biisiä, jotka ovat potkineet erityisen lujaa alkuvuodesta, ja joissa uskon olevan sitä jotain indieblogin lukijoillekin. DJ-keikkojen ohella toimitan viikottaista radio-ohjelma Moreyesia, ja eilen päätin soittaa perinteisen yhteenmiksatun dj-setin sijaan satunnaisesti valittuja uutuuksia ja uusvanhoja löytöjä, jotka ovat pyörähtäneet useasti virtuaalisella levylautasellani viime aikoina. Listaan tähän muutaman niistä, ja postauksen lopussa löytyy linkki Cloudplaylistiin, jossa voit kuunnella kaikki eilisen lähetyksen valintani.

Archive lienee tuttu orkesteri tämän blogin lukijoille. Trip-hopia ja post rockia yhdistelevän lontoolaisbändin Controlling Crowds -levy iski allekirjoittaneeseenkin melko kovaa muutama vuosi sitten. Mielenkiinnolla odotin, mitä uusi suosikkituottajani Rampue oli keksinyt melankoliselle balladille. Berliiniläistaikuri onnistui viemään melankolian alaspitchatuilla vokaaleillaan seuraavalle tasolle, ja sanotaan vaikka, että tätä ei olisi ehkä kannattanut kuunnella yksin darrassa maanantaina pimeässä kopissa.

Sekä Hior Chronik että remiksausvastuussa oleva Cosmonaut Grechko ovat itselleni täysin uusia tuttavuuksia. Bongasin biisin lähetyksessä myös kuullun Essáyn Facebookista. Hienoa nähdä sosiaalista mediaa käytettävän muuhunkin kuin itsepromootioon, hatunnosto siitä Essáylle. Kappale on itsessään kuin tehty raukeaan, kauniiseen sunnuntaiaamuun tai hetkiin, jolloin mikään ei harmita. Still Foggyn voi ladata ilmaiseksi Bandcampista, mutta jätä ihmeessä muutama roponen lahjakkaille tuottajille, jos kaunis kappale antoi sinulle jotain.

Legendaarisella Ghostly Internationalilla julkaistu seattlelaisen Lusinen uusi albumi The Waiting Room ei aivan auennut itselleni ensimmäisellä pikakuuntelulla, mutta mystisen Vilja Larjoston tähdittämä Lucky on mielestäni mainitsemisen arvoinen. Aikamoinen understatement, sillä onhan tässä samanlaista hittipotentiaalia kuin saman, oletettavasti suomalaisen laulajattaren kanssa tehdyssä Two Dotsissa. 

Kukapa ei pitäisi Sally Shapirosta? Italodiskoon ja synapop-soundiin luottavan, itsestään vähän kertovan naislaulajan vokaalikoukut kuulostavat suorastaan korneilta. Mutta niistä on hankala olla pitämättä. Ja näitä koukkuja on uudella Somewhere Else -levyllä jälleen kerran kuin keskikokoisen suomalaisala-asteen käytävillä, lainatakseni suurta turkulaislyyrikko Jori Hulkkosta. Oma poimintani albumilta on Electric Youthin kanssa tuotettu ensimmäinen sinkkulohkaisu Starman, jonka kertosäkeessä käy mielestäni hyvin ilmi Shapiron viehättävyyden ydin: "I want to know you, mr. Starman / I want to love you, mr. Starman."

Loput biisit voit käydä kuuntelemassa Cloudplaylistista. Toivottavasti maistui!

Deptford Goth - Feel Real [video]

Daniel Woolhousen tekemät remixit Purity Ringin ja Blood Diamondsin kaltaisille artisteille eivät valmistaneet siihen, mihin maanantaina julkaistulla debyyttialbumilla yllettäisiin. Deptford Goth -aliaksella julkaistu Life After Delo niittää mainetta niin loistavien singlejulkaisujen (mm. Union) kuin monipuolisuutensa myötä ja lukeutuu jo nyt vuoden debyytteihin.

Hengenheimolaisia riittää aina Active Childista Bathsiin ja Hallsiin, joista jokaiselle ominaista on omaperäinen, kokeellinen näkökulma pop-kappaleeseen. Sielunveljien jäädessä valjuiksi viimeistään albumikokonaisuudessa, Life After Delo loistaa: kappaleissa on ilmavuutta kuin lehtitaikinassa ja suurehkon sipulin verran kerroksia. Ja mikä tärkeintä, niiden yhteispeli on täydentävää ja johdonmukaista.

Deptford Gothin debyyttiä on helppo lähestyä - sen mahdollistavat helmet kuten juuri videonkin saanut Feel Real. Miten kertoa lapsilleen rakastavansa yhtä enemmän kuin muita; siinä piilee juuri ongelma Feel Realin nostamisessa päätä muiden yläpuolelle. Näinkin erinomaisessa albumissa jokainen kappale on huippukohta, olkoonkin että kyseinen nosto levyltä lienee niitä valkohuppuisia vuorenhuippuja.

Miltei r'n'b:hen nojaavassa elektroilmaisussa tuntee olevansa kotonaan - varsinkin kun Woolhousen ääni on samettinen. Pidän eniten juuri siitä, että Life After Delo voi vuorovedoin kaikua James Blaken tutuksi tuomaa soundia ja vaikkapa juuri r'n'b:tä. Samalla se väistelee lokerointia mutta on kokonainen.

Tsekkaa alta Feel Real videoineen, sekä aiempi Union. Deptford Goth on tarkkasilmäisimmille löytynyt jo soittolistalta (SlowShow '13) johon kootaan tämänvuotisia julkaisuja ja jota päivitetään koko ajan. Löytyy tuosta oikealta sivupalkista mutta myös tästä.

Uusi vierasblogaaja esittäytyy

Hei vain kaikille Slow Show’n lukijoille. Aloitan kirjoittamaan blogiin omia vinkkejäni säännöllisen epäsäännöllisesti, joten pieni esittely lienee aluksi paikallaan. Nimeni on Aki, ja tulen täydentämään Juhanin tärppejä lähinnä elektronisen musiikin saralta. Olen (surullisen)kuuluisan dj-duo Tredjehörnanin toinen osapuoli, ja Juhanin olen tuntenut yläasteelta lähtien. Olen soittanut levyjä reilun vuosikymmenen ajan, ja tätä nykyä seuraan tarkemmin house- tekno- ja electronicaskeneä satunnaista nu-discoilua unohtamatta. DJ-miksauksiani löydät sekä Mixcloudista että Soundcloudista.

Koska kyseessä on indiemusablogi, jätän suosiolla syvimmät ja minimalistisimmat rytmiikkaan perustuvat vedot muihin foorumeihin, ellei niissä satu olemaan jotain todella erikoista. Pidän muutenkin enemmän musiikista, jossa on paljon kerroksia, tekstuureita ja tunnetta. Aloitetaan kirjoittaminen vaikkapa listaamalla viisi kappaleita, joita olen kuunnellut erityisen paljon viime aikoina.

Dillon – Thirteen Thirtyfive (Deniz Kurtel Mix)



Miesten dominoimassa teknomaailmassa naisartistit ovat melko harvinaisia. Ensimmäinen valinta on alusta loppuun saakka naisten käsialaa, sillä 25-vuotiaan singer-songwriter Dillonin esikoisalbumi julkaistiin berliiniläisen teknolegenda Ellen Allienin luotsaamalla Bpitch Control-levymerkillä.

Tyypillisen tasabiittiremiksin sijaan turkkilaistaustainen amerikkalaisneito Deniz Kurtel on loihtinut rauhallisesta Thirteen Thirtyfivesta todella mielenkiintoisen ja eeppisen electronicaversion. Jos tämä remiksi upposi, niin suosittelen lämpimästi tsekkaamaan myös Kurtelin remiksit Tone of Arcin Soundsailista ja Hardagen There’s Enough For All Of Usista.

 Hooray For Earth - No Love (Antti Rasi Mix)

Virroilla musiikkiteknologiaa opiskellutta Antti Rasia on pitkälti kiittäminen Helsingin aamubilekulttuurin nykyisestä kukoistuksesta. After Hours-klubin musiikillinen tirehtööri on tunnettu taitavasta dj-työskentelystä sekä pitkistä aamupäivään kestävistä seteistään, mutta miehellä on paljon annettavaa myös tuotantopuolella.

New Yorkilainen rock-yhtye Hooray For Earth pyysi miestä remiksaamaan No Love-biisinsä, ja tuloksena on vakuuttava 11-minuuttinen hallittu kokonaisuus, joka ei käy pituudestaan huolimatta missään vaiheessa tylsäksi.

Clarian - Renaissance

Aina niin trendikäs Visionquest-levymerkki menee itselle vähän hit and miss -osioon, mutta tällä kertaa montrealinhipsteri, Footprintzin jäsen Clarian North on tuottanut todella mielenkiintoisen Chemical Gardens EP:n.

Levyn biisit suosikkituottajiini kuuluvan Guy Gerberin kanssa tuotettua Clairea lukuun ottamatta ovat harmittavan lyhyitä ja dj-epäystävällisiä rakenteeltaan, mutta varsin makoisia. Hitaasti eteenpäin soljuva ja huuruinen Renaissance on todella katu-uskottava ja cool, jos ei muuta.

Isolée - Allowance

Frankfurtilaisen Isoléen ensimmäinen sinkku DJ Kozen Pampa-levymerkille sitten miehen Well Spent Youth-albumin. Hieman epätavallinen mutta haikea melodia jää helposti päähän soimaan. Kaunista ja ajatonta teknoa, mitäpä tästä muuta voisi sanoa. Hieno musiikkivideo hienolle biisille.

Lukas Bohlender - Club Chateau

Mainitsinkin jo tuossa, että pidän musiikista, jossa on tunnetta ja herkkyyttä. Tässä sitä on, jopa liiallisuuksiin asti. Lukas Bohlenderin esikoisjulkaisu legendaariselle Compost-levymerkille tulee taatusti olemaan yksi vuoden lempiteknoistani, vaikka vasta maaliskuun puolivälissä mennäänkin.

En tiedä poistaako biisin ug-arvoa se, että maailman suurin dj-stara DJ Tiëstokin on soittanut tätä, mutta välikös tuolla – hyvä biisi on hyvä biisi. Jos muutama jonne innostuu melodisesta teknosta kuultuaan Club Chateaun Tiëston setissä, niin vielä parempi.

Spada - Sunrise

Hypnoottinen, kaunis, trendikäs. Tällaista musiikkia soittaisin mieluusti enemmänkin, mutta tunnetta täynnä olevat electronicapostdubstepitmitkälie ovat kortilla, tai itse en ainakaan löydä niitä. Italialaisen Spadan Renaissance-albumilta löytyy laaja skaala hyvää elektronista musiikkia downtemposta progressiiviseen houseen ja neotranceen asti. Ketään tuskin yllättää, että italialaisella tuntuu taas olevan melodiapuoli täydellisesti hallussa.