Maukasta. Harmi että fyysistä kopiota saadaan odottaa marraskuulle, mutta jo nyt uuden Tallest Man On Earth EP:n voi hankkia iTunesin kautta. Niin, siis tosiaan, Kristian Matsson julkaisee uuden EP:n!
Sometimes the Blues is Just a Passing Bird -niminen julkaisu sisältää mm. kappaleen Like the Wheel, joka on viime TMoE -keikoilla toiminut päätöskappaleena, sekä neljä muuta kappaletta. Kesällä levytetty jatko Wild Huntille, josta pidin varsin paljon, tuli itselleni täysin yllätyksenä. Väliäkö sillä: olkaamme tyytyväisiä.
Joskus jopa tähän blogiin lähetetään kappaleita. Silti tuota oikealla olevaa soundcloud-namiskaa saisi hyödyntää useampikin. Ihan sama, mistä tai millä tavalla bändiä, kappaletta tai vinkkiä hyvästä sellaisesta tulee, kunhan tulee.
Suhteellisen harvoin, mutta kuitenkin silloin tällöin yhteydenottoja kuitenkin tulee. Useimmiten kirjoittajan kohtaa jonkinlainen muka-vakavastiotettavuuskohtaus, kun alkaa pohtia bändistä postaamista. Jos se ei oikein tunnu a) tarpeeksi laadukkaalta tekeleeltä tai b) omalta jutulta, pitää kuitenkin miettiä, onko bändi tarpeeksi hyvä kuitenkin ansaitakseen lisähuomiota tms, ja toisaalta painotella sitä sopiiko se siihen tavaraan, jonka taakse muuten saatan hyvillä mielin asettua täällä blogin puolella.
Ilmiselvästi otan tämän piskuisen blogin pitämisen liian vakavasti. No, kuitenkin. Aamulla levylautasella pyöri kaksi isoa julkaisua, Hurtsin sekä Brandon Flowersin albumit, mutta mielessä kujersi eilen lähetetty kappale, jonka kuuntelin kerran puhelimessa ollessani, eli en kauhean perusteellisesti.
Tuon kappaleen soundcloud-sivulleni lähetti oululaisbändi nimeltä Satellite Stories. Kuinka virkistävää. En tiedä bändistä juuri mitään. Two Door Cinema Clubin ja The Wombatsin bändi mainitsee vaikutteikseen, enkä usko, mikäli kuvailua Satellite Storiesista luette, että näette kirjoituksia, joissa TDCC:tä ei oululaisten yhteydessä mainittaisi.
Vähän niin kuin French Filmsin yhteydessä on (lähes) mahdotonta olla mainitsematta The Drumsia.
Satellite Stories kuulosti, vaikka vähän liiankin tutulta, myös tarttuvalta. Tsekatkaa ihmeessä. Tässä bändin uusin kappale, tietääkseni. Helsinki Art Scene, josta vaikutteet kuuluvat varsin selkeästi. Sekä vanhempi Mexico. P.S. Onpa kivaa kirjoitella suomalaisesta, kenties vähän tuntemattomammasta bändistä.
Jos olit haltioissasi viime vuonna ilmestyneestä RöyksoppinJuniorista, et varmasti ollut yksin mielipiteesi kera. Toisaalta jos olit vähemmän haltioissasi, et ollut yksin silloinkaan. Tsekkaapas silti tää: norskielektropoppailijat, eli Röyksopp on päättänyt laittaa uuden instrumentaalilevynsä eksklusiivisesti ennakkokuunteluun HypeMachinen ja Soundcloudin välityksellä!
Juniorin sisarlevy Senior julkaistaan vasta ensi viikon maanantaina, joten ennakointi on mielekäs. Röyksopp taitaa olla ensimmäinen bändi, joka näin toimii yhteistyössä HypeMachinen kanssa (?). Kuuntele Senior täällä ja tässä ja nyt.
Kaikenlaista. Kiireitä on ollut, eikä opintojen jatkaminen (ja loppuunsaattamispaineet) helpota asiaa kovinkaan paljon. Tietysti työt, liikkuminen ja eläminen tuovat omat mausteensa. Siksi ihmettelenkin, että ylipäätään olen onnistunut silloin tällöin edes postauksia saamaan aikaiseksi. Tai ylipäätään saamaan mitään aikaiseksi. Tosin jos sitä alkaa ihmettelemään, saa ihmetellä aika tavalla.
Nyt aion laiskasti listata asioita, jotka saattavat liittyä kirjoitteluun, tai sitten eivät.
¤ Toivoisin kovasti Turku-soundit -sarjalle jatkoa. Saamattomuus (sekä turkulaisbändien sijainti kivien alla) ovat jumittaneet optimistisesti aloitetun postaussarjan. Muutamaa virittelyä sarjan jatkoksi kyllä on, joten toiveikas olo säilyköön. P.s. turkubändit sais ottaa enempi yhteyttä. NIH!
¤ Mua hävetti eilen, kun olin niin väsynyt, että ensinnäkin katsoin Meet The Fockersin ja toiseksi, että jotkut jutut jopa naurattivat
¤ Meinasin tehdä jo toisen suihkukappaleet -postauksen. Toisen. Se kertoo jos jonkinlaisesta aiheenpuutostilasta.
¤ Koitin pitää Interpolin uutukaisesta. En onnistunut. Antonyn uutta sen sijaan odotan aika kovasti.
¤ En yleensä tällaselle musalle lämmity, mut uus Kanye West -kappale, Devil In A New Dress maistu ihan hyvältä.
¤ Yleensä vihaan tällaisia härväke / kiirenvalittelu -postauksia. Nyt sekin on siis koettu.
¤ En normaalisti "etsi" varsinaisesti uutta musiikkia, bändien ja kappaleiden muodossa, jotenkin ne vaan tuntuvat tupsahtamaan sylkkyyn. Siis normaalisti. Nyt jopa yritin etsiä jotain postauksen aihetta, mut ei mitkään oikein sytyttäneet. Siksi palasin viime vuoden suosikkien ääreen ja otin käteen Wild BeastsinTwo Dancersin. On se vaan mahtava levy.
Paitsi että lasvegasilainen Rilo Kileyn solisti ja näyttelijä Jenny Lewis julkaisee tänään poikaystävänsä Johnathan Ricen kanssa duon ensimmäisen albumin, on Jenny myös uudella The Killers -solisti Brandon Flowersin kappaleella. Liikaa tietoa yhteen lauseeseen?
(Kuva: jennylewis.com)
Noh, Jenny and Johnny -nimikkeellä musisoiva pariskunta julkaisee tänään albuminsa I'm Having Fun Now. Toinen osapuoli duoa on siis laulaja-lauluntekijä Johnathan Rice, jonka joku saattaa muistaa kappaleesta So Sweet, tai esimerkiksi Roy Orbisonin roolista Johnny Cash -elokuvassa Walk The Line. Tässä Jenny and Johnny -musiikkia. Tsekkaa koko albumi myös Spotifyssä.
Brandon Flowersin levyllä taasen vierailee. Käsittääkseni yhdessä kirjoitettu kappale Hard Enough on nyt kuultavana. Flowersin debyytti nimeltään Flamingo julkaistaan briteissä ensi maanantaina.
