Sunnuntaikappaleet, osa XVII, ja stressi

Ja hyvää päivää.

Jos nyt aloittaisin vanhan saarnan kiireistä - miksen ole ehtinyt postailla tapani mukaan vaikka olisin halunnut - vastaanotto saattaisi olla nihkeä. EHKÄ. Mutta mua itseänikin harmittaa, ettei aikaa ole jäänyt viime aikoina oikein mihinkään. Toisaalta, kaikki jotka ovat koittaneet valmistua ja käydä töissä samaan aikaan tietävät ettei aikataulutus ole ihan yksinkertaisinta - ainakaan mikäli haluaa säilyttää mielenterveytensä samalla ja jonkinlaiset suhteet läheisiin.

Noh, yleensä 20+ vuotta vanhemmat kollegat yleensä muistuttavat ei-niin-hienovaraisesti "että kuvittelepa tuohon vielä 2 vauvaa, asuntolaina, kissan matokuuri, omakotitalon rakentamisprosessi ja oman isovanhemman perunkirjoitus ja X ja Y päälle" ja blaablaablaa. Ei se sitä poista etteikö mulla olis nyt kiire, mutta hyvää nämä ihmiset kaiketi tarkoittavat. Olen koko kevään (tai koko lukuvuoden oikeastaan) uskotellut itselleni, että vielä tämä rypistys ja sit helpottaa.

Nyt olen (toivottavasti) ihan oikeasti sellaisessa tilanteessa, että ensi perjantai-iltapäivällä on suurin osa urakasta takana - sen jälkeen on ihan kumileimasimista ja yliopiston sisäisen postin kulkutahdista minun valmistumiseni kiinni, vihdoin. Tiistaina gradu kansituksesta ja tiedekuntaan ja perjantaina vika tentti (jonka miltei unohdin). Ja tietty kaverin tuparit illalla; mua vähän huolettaa, ihan aiheestakin, millä tavalla tämä työvaihde vapautuu perjantaina klo 18.

Tässä kun olen stressannut vähän muidenkin puolesta on pöllähtänyt aika mainioita kappaleita esiin. Ja jotta saadaan kaikille hyvä mieli, ettei tarvitse vain valittamisesta lukea, ajattelin jakaa niitä tässä ja nyt. Lätinät kun olivat pitkät, niin kappaleiden esittelyt pidän sitten lyhyinä.

Markkukin tämän jo ehti poimia, ja aiheesta, sillä kyseessä on Jessie Warelta älyttömän laadukas tunnari. 110% on sen nimi. Mä taidan työskennellä tän tahtiin, biitti on sen verran napakka ja kuitenkin välitön.

Kavinskya tai vanhaa Daft Punkia jos on ollut ikävä, niin Breakbot hoitaa tämän kaipuun rivakasti. Eivätkä mielleyhtymät mene tälläkään kertaa hukkaan, sillä myös Breakbot on ranskalainen ja remixannut mm. Kavinskya.

Jonkin selittämättömän kiemuran kautta lempilapseksi päässyt Solar Bears esitteli aiemmin viikolla taas kerran komeaa osaamistaan. Tällä kertaa instrumentaalikipale Cosmic Runner (hienoisesta koomisuudestaan huolimatta nimi puhuu puolestaan täydellisesti).

Ja viimeiseksi varattu kotimainen herkku, popahtavasti rockaava Neondad. Oululaisbändin viestit ovat olleet pilke silmäkulmassa kirjoitettuja ja lyhykäisiä - kannattaa siis antaa mahdollisuus bändin EP:lle soundcloudissa. 

Friends - Mind Control

Friendsin viimevuotiset kappaleet Friend Crush ja I'm His Girl tulivat tunnetuiksi läheltä maanpintaa liipottavista grooveistaan, joilla bändi kuulosti valmiimmalta kuin noin harmaalla nimellä pitäisi. Toisaalta omassa muistiossani Friends keräsi jopa kyseenalaisen paljon huomiota kahdella kappaleella, vaikka tavan takaa itsekin nostan bändejä pilvipuutarhoihin puolivalmiiden b-puolien myötä.

Kesäkuussa (4.6.) julkaistaan brooklyniläisviisikon esikoinen, Manifest!, jolla bändi ryhtyy epäkiitolliseen ylämäen kapuamiseen, jonka odotukset ovat sille kasanneet. Tarkennettakoon että aiemmat kappaleet ovat, edelleen, aivan huikeita eikä Mind Control, uusi kappale ja seuraava singlejulkaisu, jää huonommaksi. Huippusävellys tai ei, Mind Control ei vakuuttane niitä, jotka eivät esim. I'm His Girlille lämmenneet, mutta Friendsin albumijulkaisun kalenteriinsa merkanneille tämä on tärkeä osoitus siitä, ettei ystäviksi lupautuneen bändin levy jää puolitutun asemaan.

Vaikka olen tämänkin yhtyeen kohdalla sortunut laiskuuteen (kokenut nimen epäkiinnostavaksi ja kartellut hypen vuoksi), huomaan Friendsin terhakan rytmittelyn ja sävelkielen lomassa kuuluvan uskon omaan soundiin tehneen tehtävänsä. Rahkeita bändillä tuntuu riittävän.

Ren Harvieu - Open Up Your Arms [video]

Hyvää: Open Up Your Arms on mun mielestä kiva kappale. Ihan kiva. Sen myötä Ren Harvieu on epäilemättä pääsemässä suurille estradeille ja isompiin diileihin käsiksi. Ren itse on toki vakuuttava.

Huonoa: Tämä ei ole sitä mitä odotin muutamien aiempien kappaleiden perusteella (jokainen voi toki itse päättää millainen menetys se muka on). Aiemmissa biiseissä savun täyttämä blues-klubi ja vanhoja Bond-tunnareita pastissoiva Harvieu ottivat tilan haltuun kuin tuo sakea sumu - tämä on enemmän Adelea ja X-Factoria.

Alkuperäisessä mosaiikkipostauksesta odotin jo kovin millaisiin suuruuksiin Harvieu parhaimmillaan pystyy: varsinkin Forever In Blue on majesteetillinen ja vastustamaton. Nyt täytyy yrittää päästä sinuiksi tän uuden kappaleen kanssa. Oon edelleen sitä mieltä, että tässä naisessa on helmen ainekset - realisoituu se sitten listasijoituksena ja/tai arvostelumenestyksenä. Debyyttialbumi Through The Night ilmestyy toukokuun 7.

Rhye - Open

Rhye -niminen duo piipahtaa jo kolmatta kertaa levylautasella, jolloin se vihdoin jopa säväyttää. Jotenkin missasin tästä postaamisen järkevissä ajoin, niin mä palaan nyt asiaan, kun kolmaskin kierros on jo hyvän matkaa takana - hieno single Open on saanut seurakseen videonkin jo tovi sitten. Pääsiäisen seuraksi tämä losangelesilainen bändi on silti äärettömän hienosoundinen.

Rhye tapailee, jotensakin löyhästi mutta kuitenkin, xx:än kaltaisia soundeja kappaleellaan Open, joka onkin bändin parasta antia. Openin tyylistä chillout-tykitystä toivoisi lisääkin. Juuri julkaistun ep:n pari muuta kappaletta painuvat funkahtavamman houseilun puolelle ja vaikkei niistä Openin haastajiksi ole, ovat nekin mainioita kappaleita. Videolla on muuten NSFW-potentiaalia, joten varmuuden vuoksi tuohon vielä soundcloud tarjoaa pelkän kappaleen.

Nyt just en keksi mitään vastustamattomampaa kuin Rhyen vokalistin samettinen ääni.

Mun on muuten pitkään pitänyt postailla tänne myös levyhankintoja, mutta ainahan se jää. Tässä muutama lempihankinta viime viikkojen ajalta:

jj - Beautiful Life // 2:54 - You're Early (Wild Beasts remix)

Jeesjees, olen palannut. En sit ehtinyt tehdä itselleni tyypillistä pohjustuspäivitystä ennen kuin lähdin reissuun; vietin, katsokaas, vajaan viikon Lontoossa ja Oxfordissa, kyseessä oli ensimmäinen työn puolesta tekemäni matka. Oli aivan älyttömän hauska reissu, joskin sellainen ylimääräinen vastuu, valvonta ja järkkääminen tekivät matkustuksesta ehkä vähemmän kevyttä. Mutta itse lukiolaisten kanssa havaitsin omaavani, edelleen ilmeisesti, samanlaisen huumorintajun - pitäisikö huolestua?

Noh, Lontoo on mun mieleen edelleenkin, tietyllä tavalla haikeaksi se vetää mut tosin. Olin eka kertaa musikaalissa, Lion King oli oikeasti pirun hieno tuotanto enkä odottanut pitäväni siitä, mutta sanattomaksi veti. Ja oli muuten ehkä älyttömin tuuri säiden kanssa: vaikka hipiäni onkin suht kalpea, en edes minä odottanut palavani maaliskuun puolella.

Näin sentään Noel Fieldingin HMV:ssä hopeabuutsit jalassa, ihan taviksena tallustelemassa. Oxford oli uusi, mutta erittäin miellyttävä kokemus, siinä on paljon sellaista pikkukaupungin taikaa, vaikka siellä asuukin 150 000 ihmistä ja maailman perinteikkäimpiin lukeutuva yliopisto sijaitsee siellä.

*Kuvat: vaha-Samuel, kevät-Pimm's, kamerahuumailut Portobello Roadilla, ja Oxford-panorama.

Tämä postaus on nyt vähän kaikkea, koska uusi unelmainen jj:n kappale, Beautiful Life, on niin hemmetin makoisa. Pitkästä aikaa tämä ruotsalaisihmestys onnistuu säväyttämään. Jotenkin se myös sopii mun matkan jälkeiseen mielialaan. Secretly Canadian ja Sincerely Yours julkaisevat uuden singlen toukokuussa.

Mutta, ei tässä vielä kaikki. Tämän blogin suoranaisiin darlingeihin lukeutuva Wild Beasts vakuutti niin hurjasti taannoisella remixillään, että sekin oli saatava tänään mukaan. Brittibändi 2:54:ta remixaava WB saa hämyisen tunnelman helposti aikaan, ja kun Hayden Thorpen vokaalit yhdistyvät oikeastaan mihin tahansa, olen myyty.