Parhaat kotimaiset albumit: TOP10

Viimeinen kalenteriluukku aukeaa, sieltä löytyy viimeinen lista tältä vuodelta. Check. Suomalaislevyt olivat tänä vuonna yksinkertaisesti aivan huikeita. Jos ulkomaislistaa oli pakkopullaa, tämä oli runsaudensarvea. Tsetkaa tuosta sivupalkista myös tän vuoden julkaisuja ylipäätään kokoava soittolista. Tästäkin sen saa tsekattua. Toki Spotifyssä siis. Hyvää joulua!

10. Aino Venna - Marlene

Aino Vennam esikoisalbumi löytyi suhteellisen loppuvuodesta, joten tähän levyyn en ole ehkä hyvin päässyt sisään kuin muihin. Silti, Leonard Cohen kaikuu niin vahvana Marlenella, ettei pitämättä voi olla. Asiasanat: folk, Pariisi. Täyttä kultaa.

9. Gracias x JTT - Globe

Räppi alko maistuu mullekin paremmin tänä vuonna kuin ennen. Gracias x JTT on pirun kova yhdistelmä, ja Gracias aikookin kesäksi jo seuraavaa levyä. Toistetaan se nyt vielä kerran: suomalaista englanninkielistä yhtä taitavaa riimittelijää ei tule mieleen viime vuosilta.

8. Albert Swarm - Wake

Mitäpä en olisi rovaniemeläisestä jo hehkuttanut? Tässä on niin monta asiaa kohdallaan. Elektronista, synkkää meininkiä. Ei ehkä helpoiten avautuva, mutta tasainen ja laadukas vakuuttaja. Nimesin jo aiemmin suomalaiseksi Talabotiksi, kieli poskessa. Ei täysin osuva, mutta suuntaa-antava kuvaus.

7. Viitasen Piia - Viitasen Piia

Näin tämän mainion yhtyeen keulakuvineen keikalla Turussa Topi Sahan kanssa. Musta tuntuu et muista naisartisteista on puhutta paljon enemmän kuin Viitasen Piiasta, vaikka aihetta riittäisi tässä folk-taitajassakin rutkasti. Sydämellisiä, kauniita lauluja levyllinen.

6. Antero Lindgren - Mother

Matti Ahopelto ja Risto Joensuu tuottivat Antero Lindgrenin debyyttialbumille hienon äänimaailman. Lopusta vastaa trubaduuri itse. Folkin ja AOR:n välimaastossa liikkuva Mother on hieman epätasainen, mutta silti häkellyttävä albumillinen kertomuksia.

5. Ruger Hauer - Erectus

Kalifornia-Keken biitit, maailman luokan meininki, sanottavaa ja viihdettä. Ei räppiplatalta oikein muuta voi pyytää tahi odottaa. Harmi, ettei riimien taso pysy joka raidalla samalla tasolla, muuten tätä voisi nostaa isoihinkin lauseisiin - asettaa jopa vitriiniin.

4. Black Twig - Paper Trees

Aivan alkuvuodesta julkaistu Paper Trees oli niin epäreilun kova, että kesti pitkään, ennen kuin suostuin hyväksymään jonkun tämän edelle. Paljon puhutaan surinasta tämän levyn kohdalla, kyllästymiseenkin asti, mutta toki sitäkin riittää, aivan ensiluokkaista. Bändistä ja levystä on sellanen fiilis, ettei meteliä pidetä, vaikka aihetta olisi. Huikea levy.

3. Delay Trees - Doze
Suomen parhaisiin bändeihin lukeutuva Delay Trees kokeili sopivasti kakkoslevyllä muutakin kuin tuttua unelmaista poppiaan, mikä osaltaa osoittaa yhtyeen jatkuvan kehityksen. Lopputuloksena on jälleen erinomainen levy. Doze sisältää parhaita Delay Trees -hetkiä koskaan.

2. Sin Cos Tan - Sin Cos Tan

Duon synailussa kuuluu vahvasti Hulkkosen kädenjälki, kuten muissakin tämän projekteissa, mutta jotain on myös erilaista. Paalosmaan Juhon panos jo vokaaleissa on niin vahva, että yhteistyö ylittää, jälleen kerran, osiensa summan. Tässä levyssä ylivertaista on kuitenkin sen tunnelma. Tän pitäis soida ikävän, harmaan, sateisen ja likaisen sci-fi-leffan taustalla.

1. Burning Hearts - Extinctions

Turkulainen Solina kaappaa kaksi kärkisijaa. Burning Heartsin Extinctions on paitsi suomalaislistan ykkönen myös mun mielestä vuoden albumi. Bändi on kadehdittavasti luonut omanlaisensa ja helposti tunnistettavan äänimaailman, jonka saapuminen ulkomaisiinkin kuulokkeisiin entistä paremmin on vain ajan kysymys. Äkkiseltään ei tule yhtä hyvää musiikkivuotta mieleen suomalaisittain, eikä yhtä hyvää suomalaislevyä. Suitsutuksensa ansainnut.

Parhaat kotimaiset kappaleet: TOP 12

Vuorossa kappalelistauksen Suomi-versio. Vaikka muuten oon nihkeilly tän vuoden musiikkitarjonnasta - ja nihkeilen jatkossakin erityisesti verrattuna viime vuoteen - on suomalaisia bändejä, levyjä ja kappaleita tarjottu liukuhihnalta, toinen toistaan hienompia. Yllättävää ja mukavaa tällä kertaa listan turkulaispanos. Tätä mä haluan kotikaupungiltani nähdäkin - ja kuulla, tietty. Parhaat suomalaiskappaleet vuodelle 2012, seuraavaksi aloitetaan albumipostaus.

12. Jukka Ässä - Eläköön Amatöörit
Tamperelainen Jukka Ässä on nousemassa uuden polven suomipop-artisteista ihan suosikkien joukkoon. Tänä vuonna ilmestynyt debyytti sisältää useita hienoja hetkiä, joista Eläköön Amatöörit vetosi samassa hengessä kuin Samae Koskinen. Mikä ei koskaan ole huono asia.

11. Albert Swarm - Things Fold Into Themselves

Musta on arveluttavaa, jopa masentavaa, ettei useampi tiedä Albert Swarmia. Rovaniemeläinen on saanut ulkomaisissa musiikkimedioissa paljon kiitosta tummanpuhuvasta elektronisesta soundistaan, eikä tämänvuotinen Wake ole poikkeus. Onneksi löytyy omasta levyhyllystä 12-tuumaisena. T. besserwisser.

10. CC33 - Love Theme "The Rioters of Yokohama"

Jyväskylästä kotoisin oleva elektro/rockbändi on tullut tutuksi toistaiseksi instrumentaalikappaleista, joista tämä kovin elokuvallinen ja itämäinen tekele on äärimmäisen hieno esimerkki. Kovin paljon edelleenkään bändistä ei ole tietoa. Toistaiseksi tietty riittää hieno kappale toisensa perään.

9. Paperfangs - Lifelong

Mun ehdoton suosikki Paperfangsin tasaisesta ja laadukkasta tuotannosta. Bändi julkaisu sympaattisen AAVVAV-kasetin, joka sekin päätyi parhaat listalle. Jos mä saisin päättää, yhtyeen tuleva levy olisi juuri tällaista. Eikä oo mitään syytä olettaa, ettei se ole juuri näin nerokasta materiaalia.

8. Burning Hearts - On The Last Day of the Decade

Jessika Rapon ja Henry Ojalan muodostama Burning Hearts vetäisi alkuvuonna Dynamossa hienon keikan, jonka jälkeen totesin että "[n]yt voi sanoa nähneensä erinomaisen paikallisbändin ennen kuin maailma vei sen lopullisesti mennessään". Ja olen edelleen samoilla linjoilla. Extinctions on jopa hienompi levy kuin ensimmäinen Aboa Sleeping. Jos joskus voidaan puhua vientitoivosta, niin tämän yhtyeen kohdalla.

Suunta Spotifyyn kuunteluun.

7. Loft Apartment - Someone's Will (To Love You)

Toistaiseksi ilmeisesti levysopimusta vailla olevat turkulaiset psykologian opiskelijat ovat tehneet pitkäjänteisesti työtä, projektin herättämään kiinnostukseen nähden. Loft Apartment on keskittynyt kappaleiden tasaiseen julkaisuun soundcloudissa ja keikkailuun. Someone's Will on duolle tyypilliseksi muodostunut yhdistelmä kaikua, sämpleä ja naisvokaaleja - sekä tietysti näiden paras kappale.

6. Antero Lindgren - Mother

Folk-rockin harras, uusi lähettiläs on kasvattanut huimaa tahtia suosiotaan sen jälkeen, kun vasta vuosi sitten koko artistista kuulin. Antero Lindgren on sittemmin kiilannut Tulevaisuuden Tusinan kärkeen ja kuitannut hyviä arvosteluja debyytilleen. Mother avaa hienon levyn upealla tavalla.

5. Ruger Hauer - Mä Haluun Kuolla Ennen Bonoo

Huh, aivan hemmetin kovat taustat ja viihdyttävää riimittelyä. Ruger Hauerin Erectus on turboahdettu paketti suomiräppiä ja tämä kappale terävintä kärkeä. Sen raameissa riittää osaamista, hauskuutta ja osuvaa viestiä.

Spotifyyn!

4. Gracias x JTT - Drive

Helsinkiläis-riimittelijän flow'ta on mahdotonta vastustaa, oon sen huomannut Globea kuunnellessa. Erityisesti JTT:n biitit määrätietoisesti etenevässä Drivessa on tehneet siitä mun suosikin, minkä last.fm-tilastot vahvistaa. En uskoisi pitäväni suomalaisesta, englanninkielisestä räpistä näin paljon, mut tä on mun lempikappaleita koko vuonna.

3. Sin Cos Tan - In Binary

Ei kai kukaan epäillytkään, että Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan yhteisprojekti tuottaisi mitään muuta kuin saumatonta, millintarkkaa elektronista dystopiaa. In Binaryn tilalla voisi olla muitakin levyn kappaleita, se on yksinkertaisesti niin hyvä. Tämä valikoitui jo sen takia, että muistuttaa paitsi öisistä ajoista niin kuin videolla myös Kavinskyn ja Daft Punkin kaltaisista suosikeista.

2. Sans Parade - The Last Song Is A Love Song

Sans Paraden ensivuotisesta levystä tulee hieno, uudet kappaleet vahvistavat tämän. Alunperin The Last Song.. tutustutti meidät Markus Perttulan ja Jani Lehdon projektiin suureellisella tavalla jo viime vuonna, mutta julkaisun se sai vasta tänä vuonna. Ilmiselvä kärkipään sijoitus hienoiten kasvavalle sävellykselle ja Perttulan kiihkeälle tulkinnalle.

1. Delay Trees - HML

Hämeenlinna-tribuutti osui kovaa. Kitaroinnissa on sopiva annos alakuloa ja sanoitukset ovat hienot, jotka Rami Vierulan äänen kantamina muuttuvat eläviksi. Tällaista on mun mielestä Delay Trees parhaimmillaan. Parempaa kuin mikään muu.