Parhaat kotimaiset albumit: TOP10

Viimeinen kalenteriluukku aukeaa, sieltä löytyy viimeinen lista tältä vuodelta. Check. Suomalaislevyt olivat tänä vuonna yksinkertaisesti aivan huikeita. Jos ulkomaislistaa oli pakkopullaa, tämä oli runsaudensarvea. Tsetkaa tuosta sivupalkista myös tän vuoden julkaisuja ylipäätään kokoava soittolista. Tästäkin sen saa tsekattua. Toki Spotifyssä siis. Hyvää joulua!

10. Aino Venna - Marlene

Aino Vennam esikoisalbumi löytyi suhteellisen loppuvuodesta, joten tähän levyyn en ole ehkä hyvin päässyt sisään kuin muihin. Silti, Leonard Cohen kaikuu niin vahvana Marlenella, ettei pitämättä voi olla. Asiasanat: folk, Pariisi. Täyttä kultaa.

9. Gracias x JTT - Globe

Räppi alko maistuu mullekin paremmin tänä vuonna kuin ennen. Gracias x JTT on pirun kova yhdistelmä, ja Gracias aikookin kesäksi jo seuraavaa levyä. Toistetaan se nyt vielä kerran: suomalaista englanninkielistä yhtä taitavaa riimittelijää ei tule mieleen viime vuosilta.

8. Albert Swarm - Wake

Mitäpä en olisi rovaniemeläisestä jo hehkuttanut? Tässä on niin monta asiaa kohdallaan. Elektronista, synkkää meininkiä. Ei ehkä helpoiten avautuva, mutta tasainen ja laadukas vakuuttaja. Nimesin jo aiemmin suomalaiseksi Talabotiksi, kieli poskessa. Ei täysin osuva, mutta suuntaa-antava kuvaus.

7. Viitasen Piia - Viitasen Piia

Näin tämän mainion yhtyeen keulakuvineen keikalla Turussa Topi Sahan kanssa. Musta tuntuu et muista naisartisteista on puhutta paljon enemmän kuin Viitasen Piiasta, vaikka aihetta riittäisi tässä folk-taitajassakin rutkasti. Sydämellisiä, kauniita lauluja levyllinen.

6. Antero Lindgren - Mother

Matti Ahopelto ja Risto Joensuu tuottivat Antero Lindgrenin debyyttialbumille hienon äänimaailman. Lopusta vastaa trubaduuri itse. Folkin ja AOR:n välimaastossa liikkuva Mother on hieman epätasainen, mutta silti häkellyttävä albumillinen kertomuksia.

5. Ruger Hauer - Erectus

Kalifornia-Keken biitit, maailman luokan meininki, sanottavaa ja viihdettä. Ei räppiplatalta oikein muuta voi pyytää tahi odottaa. Harmi, ettei riimien taso pysy joka raidalla samalla tasolla, muuten tätä voisi nostaa isoihinkin lauseisiin - asettaa jopa vitriiniin.

4. Black Twig - Paper Trees

Aivan alkuvuodesta julkaistu Paper Trees oli niin epäreilun kova, että kesti pitkään, ennen kuin suostuin hyväksymään jonkun tämän edelle. Paljon puhutaan surinasta tämän levyn kohdalla, kyllästymiseenkin asti, mutta toki sitäkin riittää, aivan ensiluokkaista. Bändistä ja levystä on sellanen fiilis, ettei meteliä pidetä, vaikka aihetta olisi. Huikea levy.

3. Delay Trees - Doze
Suomen parhaisiin bändeihin lukeutuva Delay Trees kokeili sopivasti kakkoslevyllä muutakin kuin tuttua unelmaista poppiaan, mikä osaltaa osoittaa yhtyeen jatkuvan kehityksen. Lopputuloksena on jälleen erinomainen levy. Doze sisältää parhaita Delay Trees -hetkiä koskaan.

2. Sin Cos Tan - Sin Cos Tan

Duon synailussa kuuluu vahvasti Hulkkosen kädenjälki, kuten muissakin tämän projekteissa, mutta jotain on myös erilaista. Paalosmaan Juhon panos jo vokaaleissa on niin vahva, että yhteistyö ylittää, jälleen kerran, osiensa summan. Tässä levyssä ylivertaista on kuitenkin sen tunnelma. Tän pitäis soida ikävän, harmaan, sateisen ja likaisen sci-fi-leffan taustalla.

1. Burning Hearts - Extinctions

Turkulainen Solina kaappaa kaksi kärkisijaa. Burning Heartsin Extinctions on paitsi suomalaislistan ykkönen myös mun mielestä vuoden albumi. Bändi on kadehdittavasti luonut omanlaisensa ja helposti tunnistettavan äänimaailman, jonka saapuminen ulkomaisiinkin kuulokkeisiin entistä paremmin on vain ajan kysymys. Äkkiseltään ei tule yhtä hyvää musiikkivuotta mieleen suomalaisittain, eikä yhtä hyvää suomalaislevyä. Suitsutuksensa ansainnut.

Parhaat kotimaiset kappaleet: TOP 12

Vuorossa kappalelistauksen Suomi-versio. Vaikka muuten oon nihkeilly tän vuoden musiikkitarjonnasta - ja nihkeilen jatkossakin erityisesti verrattuna viime vuoteen - on suomalaisia bändejä, levyjä ja kappaleita tarjottu liukuhihnalta, toinen toistaan hienompia. Yllättävää ja mukavaa tällä kertaa listan turkulaispanos. Tätä mä haluan kotikaupungiltani nähdäkin - ja kuulla, tietty. Parhaat suomalaiskappaleet vuodelle 2012, seuraavaksi aloitetaan albumipostaus.

12. Jukka Ässä - Eläköön Amatöörit
Tamperelainen Jukka Ässä on nousemassa uuden polven suomipop-artisteista ihan suosikkien joukkoon. Tänä vuonna ilmestynyt debyytti sisältää useita hienoja hetkiä, joista Eläköön Amatöörit vetosi samassa hengessä kuin Samae Koskinen. Mikä ei koskaan ole huono asia.

11. Albert Swarm - Things Fold Into Themselves

Musta on arveluttavaa, jopa masentavaa, ettei useampi tiedä Albert Swarmia. Rovaniemeläinen on saanut ulkomaisissa musiikkimedioissa paljon kiitosta tummanpuhuvasta elektronisesta soundistaan, eikä tämänvuotinen Wake ole poikkeus. Onneksi löytyy omasta levyhyllystä 12-tuumaisena. T. besserwisser.

10. CC33 - Love Theme "The Rioters of Yokohama"

Jyväskylästä kotoisin oleva elektro/rockbändi on tullut tutuksi toistaiseksi instrumentaalikappaleista, joista tämä kovin elokuvallinen ja itämäinen tekele on äärimmäisen hieno esimerkki. Kovin paljon edelleenkään bändistä ei ole tietoa. Toistaiseksi tietty riittää hieno kappale toisensa perään.

9. Paperfangs - Lifelong

Mun ehdoton suosikki Paperfangsin tasaisesta ja laadukkasta tuotannosta. Bändi julkaisu sympaattisen AAVVAV-kasetin, joka sekin päätyi parhaat listalle. Jos mä saisin päättää, yhtyeen tuleva levy olisi juuri tällaista. Eikä oo mitään syytä olettaa, ettei se ole juuri näin nerokasta materiaalia.

8. Burning Hearts - On The Last Day of the Decade

Jessika Rapon ja Henry Ojalan muodostama Burning Hearts vetäisi alkuvuonna Dynamossa hienon keikan, jonka jälkeen totesin että "[n]yt voi sanoa nähneensä erinomaisen paikallisbändin ennen kuin maailma vei sen lopullisesti mennessään". Ja olen edelleen samoilla linjoilla. Extinctions on jopa hienompi levy kuin ensimmäinen Aboa Sleeping. Jos joskus voidaan puhua vientitoivosta, niin tämän yhtyeen kohdalla.

Suunta Spotifyyn kuunteluun.

7. Loft Apartment - Someone's Will (To Love You)

Toistaiseksi ilmeisesti levysopimusta vailla olevat turkulaiset psykologian opiskelijat ovat tehneet pitkäjänteisesti työtä, projektin herättämään kiinnostukseen nähden. Loft Apartment on keskittynyt kappaleiden tasaiseen julkaisuun soundcloudissa ja keikkailuun. Someone's Will on duolle tyypilliseksi muodostunut yhdistelmä kaikua, sämpleä ja naisvokaaleja - sekä tietysti näiden paras kappale.

6. Antero Lindgren - Mother

Folk-rockin harras, uusi lähettiläs on kasvattanut huimaa tahtia suosiotaan sen jälkeen, kun vasta vuosi sitten koko artistista kuulin. Antero Lindgren on sittemmin kiilannut Tulevaisuuden Tusinan kärkeen ja kuitannut hyviä arvosteluja debyytilleen. Mother avaa hienon levyn upealla tavalla.

5. Ruger Hauer - Mä Haluun Kuolla Ennen Bonoo

Huh, aivan hemmetin kovat taustat ja viihdyttävää riimittelyä. Ruger Hauerin Erectus on turboahdettu paketti suomiräppiä ja tämä kappale terävintä kärkeä. Sen raameissa riittää osaamista, hauskuutta ja osuvaa viestiä.

Spotifyyn!

4. Gracias x JTT - Drive

Helsinkiläis-riimittelijän flow'ta on mahdotonta vastustaa, oon sen huomannut Globea kuunnellessa. Erityisesti JTT:n biitit määrätietoisesti etenevässä Drivessa on tehneet siitä mun suosikin, minkä last.fm-tilastot vahvistaa. En uskoisi pitäväni suomalaisesta, englanninkielisestä räpistä näin paljon, mut tä on mun lempikappaleita koko vuonna.

3. Sin Cos Tan - In Binary

Ei kai kukaan epäillytkään, että Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan yhteisprojekti tuottaisi mitään muuta kuin saumatonta, millintarkkaa elektronista dystopiaa. In Binaryn tilalla voisi olla muitakin levyn kappaleita, se on yksinkertaisesti niin hyvä. Tämä valikoitui jo sen takia, että muistuttaa paitsi öisistä ajoista niin kuin videolla myös Kavinskyn ja Daft Punkin kaltaisista suosikeista.

2. Sans Parade - The Last Song Is A Love Song

Sans Paraden ensivuotisesta levystä tulee hieno, uudet kappaleet vahvistavat tämän. Alunperin The Last Song.. tutustutti meidät Markus Perttulan ja Jani Lehdon projektiin suureellisella tavalla jo viime vuonna, mutta julkaisun se sai vasta tänä vuonna. Ilmiselvä kärkipään sijoitus hienoiten kasvavalle sävellykselle ja Perttulan kiihkeälle tulkinnalle.

1. Delay Trees - HML

Hämeenlinna-tribuutti osui kovaa. Kitaroinnissa on sopiva annos alakuloa ja sanoitukset ovat hienot, jotka Rami Vierulan äänen kantamina muuttuvat eläviksi. Tällaista on mun mielestä Delay Trees parhaimmillaan. Parempaa kuin mikään muu.

Kaikki uudet tuulet kohdallaan

Delay Treesiä ja Neøviä (ent. Neufvoin) yhdistää paitsi se että ne ovat jo pitkään olleet kotoisella pop/rock -tutkalla ja vähintään asiaan vihkiytyneiden soittimissa, myös että jossain määrin kumpainenkin syleilee muutosta. Delay Trees oli ällistyttävän, jopa harmillisen, pitkään vailla levy-yhtiötä, mikä lopulta kääntyi parhain päin kun Soliti poimi suomalaisindielle tärkeän bändin suojaansa. Kuopiolaislähtöinen Neøvkin vietti pienimuotoista hiljaiseloa, kunnes julkisti lyhyen ajan sisään niin uuden, edellä mainitun, nimensä kuin sopparin levylafka Fullsteamille.

Nyt syksyllä koittaa siis kaksi tärkeää julkaisua: uutukainen, Delay Treesin toinen levy Doze (joka on tähänastisessa ennakkokuuntelussa pitänyt pintansa sitkeästi, ainakin täällä, tasaisen vahvana albumina) sekä Neøvin uuden tulemisen myötä julkaistava debyyttialbumi Orange Morning. Musiikin ystävien kaikkialla olisi pitänyt parin viime päivän aikana kokea ruhtinaallisia aallonharjoja joilta putoamista ei olisi edes ehtinyt ajatella kun seuraava jo vie korkeuksiin.

Delay Trees muistuttaa HML-kappaleellaan tuttuun tyyliin miten kauniita, haikeita tribuutteja kirjoitetaan (tällä kertaa Hämeenlinnasta). Vaikka Pausen myötä paljastettu uusi, tai ainakin päivitetty, musiikillinen suunta oli monelle tervetullut, huokasi moni sydän salaa kun HML kumarsi näin uskollisesti ja hienosti totutumpaan soundiin. Aivan erinomainen, ja suosikki, kappale. Parhaan suomalaisen unelmapoppia sointuihinsa vuolevan bändin titteli säilynee melko kivuttomasti Delay Treesin harteilla uudenkin levyn myötä.

Neøv paljasti eilen uuden singlensä tulevalta debyytiltään. Windvane ilmestyi eilen soundcloudiin Fullsteamin lataamana ja komensi seurakseen vielä Korallrevenin remixiä. En aivan kirjaimellisesti hieraissut silmiäni, mutta ylimääräinen hapenottohetki piti ottaa, kumpikin asia oli yhtä yllätyksellinen kuin hieno. Windvanessa kuuluu, monelle ilmiselvästi, Mew, eikä siitä pidä olla yhtään pahoillaan. Minulle Polar Song on ollut sellainen kappale, jonka jokainen bändi voi vain toivoa kirjoittaneensa - niin hienosti se kasvaa. Uuden nimen alaisuudessa bändi kuljettaa kuitenkin musiikkiaan uuteen suuntaan, josta Windvane on mun korviin erinomainen osoitus.

Lokakuinen Doze on ja tulee olemaan monen mieleen, mikä tulee toivottavasti esille myös bändin näkyvyydessä. Eikä tarvitse ennustella marraskuista Orange Morningin kohtaloa yhtään huonommaksi. Mutta nyt, tsekatkaa kappaleet. Nauttikaa suomalaisesta.

Parhaat EP:t 2011: TOP 9

Alkuviikolla listasin jo singlejulkaisuja kärkiviisikoksi makuani miellyttävään järjestykseen. Viime vuonna taasen aloitin listaamalla kappaleiden ja levyjen lisäksi parhaat EP:t. Jatketaan samoissa merkeissä, eli myös tänä vuonna listaan parhaat EP:t ja ne ovat vuorossa tänään. Joko kappalelistoja tai levyjä koittanee ensi viikolla, aikataulujen optimistisuus on joskus ylitsevuotavaa, joten käytän potentiaalia l. mahtotapaa.

Viime vuoden EP-listauksen voit tsekata tuosta yläpalkista. Aloitetaan tämänvuotinen iloisesti kotimaisin sävelin. EP:n nimestä pääsee kuuntelemaan kutakin EP:tä. Itse tekstistä löytyy, jos löytyy, linkki mainintaan bändistä blogissa. Eka tä oli TOP6, sitten TOP10, ja nyt TOP9. Tuntuu, että olisin unohtanut jotain, mutta olen tähän kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen.

9. Streak and the Raven - Federation

Seinäjokelaiset vakuuttivat alkuvuodesta niin kovin, että vanhasta muistista, listaa aloittaessa, Streak and the Raven oli saatava mahtumaan mukaan. Federation EP ei ole kestänyt niin hyvin aikaa kuin alunperin uskoin, mutta odotus bändin luomista kohtaan on kova. Omalaatuista soundia.

8. Big Wave Riders - s-t

BWR on saanut paljon huomiota täällä, toki kaiken ansaitusti, eikä sille näy loppua. Syksyn alussa julkaistu EP sisälsi kaikki 'Ridersin kappaleet, eli sikäli laatua löytyy. Hakemalla julkaisulle punaisen langan seulomalla kappaleista parhaat olisi EP ollut vielä laadukkaampi. Nytkin äärimmäisen laadukkaat kappaleet toimivat mutteivat kokonaisuutena yhtä hyvin kuin yksittäin.

7. Woodkid - Iron

Uskomattoman sivuutettu kaveri tämä Woodkid siihen nähden, miten hieno Iron EP on. Dramaattisuutta ja kontrasteja löytyy, mutta myös perusosaamista surumielisillä indieballadeilla.

6. Delay Trees - Before I Go Go

Viimevuotisen, pidetyn debyyttialbumin lisäksi Delay Trees julkaisi tänä vuonna Before I Go Go:n ilmaisena latauksena, jota se muistaakseni myös myi keikoilla kasettina. Mulle tämä viisikappaleinen EP toimi jopa paremmin kuin koko albumi, Uni 15 ihan lemppareita tältä.

5. Gold Panda - Marriage

Nyt pääsee Gold Panda vähän epäreilusti mukaan - Marriage EP kun koostuu alkuperäisestä kappaleesta, sekä erinomaisista remixeistä, joista vastaavat mm. Halls, Baths, Star Slinger. Mutta sellaisenaan vuoden laadukkaimpi. Ja tietysti henkilökohtainen suuri suosikki.

4. Alabama Shakes - s/t

Alabamalaissheikkaajat päätyivät blogiin vasta hiljattain, mutta syksyn mittaan kypsynyt EP kuulostaa älyttömän hyvältä. Bändi on kuin gospelahtava, soulisti rockaava The Magic Numbers, tjsp. Ylenkatsominen olisi suorastaan syntistä.

3. Daughter - His Young Heart

Elena Tonrassa on kovasti potentiaalia, tämä ensimmäinen vuoden kahdesta EP:stä esittelee Daughter-nimellä musisoivaa Tonraa perinteisemmällä folk-soundilla, mutta huikean laadukkaasti. Yksi tärppi ensi vuoden nousijaksi varmasti.

2. High Highs - s/t

Ollaan Antin kanssa palloteltu vähän vuorotellen, kumman vuoro postailla & huumailla High Highsista. Selvää on, että tällä tekemisen laadulla jotain isompaa on tiedossa. Tällä kertaa siis mun vuoro postailla. Hieno EP, joka muuten saapui vihdoin postitse, 10" -julkaisuna. Ns. hiton jees. Seitinohuita tunnelmia punotaan.

1. Michael Kiwanuka - Tell Me A Tale

Itseoikeutetusti, kyllästymiseen asti ruodittu brittiartisti, jonka soulfolk päätyi BBC:n tulevaisuuslistan pitkälle versiolle. Albumi tulossa ensi vuonna, jolta en odota yhtään vähempää kuin lopullista breikkaamista. Pohdin pitkään, kumpi jo julkaistuista eepeistä pääsee mukaan, päädyin ensimmäiseen. Parasta vuonna 2011.

Big Wave Riders - Behind These Walls

Suomalaisen Big Wave Ridersin eepee saa julkaisun syyskuun (7.9.) alussa ja siltä on nyt kuultavissa ensimmäinen uusi kappale. Pelkästään digitaalisen julkaisun saavalta uudelta eepeeltä löytyy muuten kaikki vanhat suosikit Big Soundista alkaen.

Aivan mahtavaa. Soliti-labelin aiempi musiikkiherkku The New Tigersilta (vuoden parhaita kappaleita?) on ollut tehosoitossa täällä, mutta jo sen kappaleen yhteydessä kaipailin uutta BWR:ia. Tarpeet on nyt tyydytetty niin monella tavalla etten osaa enempää pyytää. BGW:n kursailematon indie rock on aina saanut mun mehusteluvaihteen täyteen loistoonsa. Alla kuvitusta ja eepeen kappaleet. Ja toki itse kappale.

  Big Wave Riders - Behind These Walls by Juhani

1.pictures of lifestyle and friends 
2.behind these walls
3.skate or die
4.it's funny things aren't gonna change 
5.big sound 
6.give me the smile
7.republic of the average 

- - - - - - - - - - - - - - 

Noin muuten...

#...oon korviani myöten ihastunut Jens Lekmanin uuteen kipaleeseen. On se vaan kiva, että näitä symppisruotsalaisia riittää - hassuine sanoituksineen. "Fuck you! No, you fuck you!".

#...osataan Suomessakin: Delay Trees julkaisi uuden eepeen. Kasettijulkaisu tulossa mahdollisesti Flow'hun mennessä. Kollegat iloitsevat urakalla. Tee samoin täällä. 

#...sain Lontoon-siirtolaisilta parhaan mahdollisen tuliaisen: vinyylikappaleen Michael Kiwanukan ensimmäistä eepeetä. Julkaisu oli erittäin rajoitettu. Eikä kaikilla ole Michaelin nimmaria takakannessa. Kiitos "Violer"!

#...oon hyödyntänyt Turun kesää ensimmäisen lomaviikon (ikinä!) aikana suunnattoman hyvin. Kävin katsomassa pari Interin futispeliä, toteamassa Paraisilla, että hiljaisuus on oikeasti aika jees, meressä uiminen virkistävää ja että Turun suvella on oikeasti ihan älyttömästi annettavaa monen vuoden jälkeenkin. Tämän lisäksi oli tuparia, oli Kalevan kisaa ilmaislippuineen jne. Eilinen kuitenkin kruunasi kaiken: pyörähtäminen Turun absolut-ykkösasuinalueella Portsassa, jossa asukkaat puutaloissaan pitivät pihakirppistä sisäpihoillaan ja tarjosivat mokkaruutuja ja muurikkalettuja vierailijoilleen. Sen jälkeen Blankon brunssi ylitti odotukset paitsi ruokatarjonnallaan niin myös musiikillaan: DJ veisteli komeasti kasaritunnelmissa soittaen mm. Lähtisitkön! Illan lopuksi kohtasimme Lontoon-matkaajat muutaman kuukauden tauon jälkeen. Yksinkertaisesti, yksi parhaista (kesä)viikoista ikinä.