Elektronisia poimintoja viikonloppuun

Perjantai-ilta ja uutta elektronista musiikkia, mikäs sen parempaa. Jätetään turhat löpinät ja kuulumiset väliin, ja siirrytään suoraan asiaan. Tai mainostetaan nyt sen verran, että ensimmäisessä postauksessani esittelemäni Deniz Kurtel esiintyy tänään Helsingin Adamsissa. Hot tip niille, joiden tanssijalka vipattaa!

Aloitetaan pehmeällä housella. Liettualaisen diskon suurlähettiläät Mario & Vidis julkaisivat viime vuonna cover-version Bon Iverin Re:stacksista James "Barbarossa" Mathén laulamana. Vaikka alkuperäinen versiointi meni itselle täysin ohisektoriin, onnistui berliiniläispumppu dOP muokkaamaan kappaleesta melko klassisen deep house-vedon.  

Jori Hulkkosesta lienee sanottu kaikki tarvittava tässäkin blogissa. Third Culture-aliaksen alla tehdystä Negative Time-albumista on tehty jälleen uusia remiksejä, joista ajattelin esitellä mielenkiintoisen sisarusduo Knoxin versioinnin Gonna Track You Downista. Post dubstepiä ja electronicaa yhdistelevän jenkkihipsterikaksikon soundi on samanaikaisesti sopivalla tavalla omituista sekä tanssittavaa. Tätä kappaletta ei kannata kuunnella tietokoneen kaiuttimilla, vaan syvälle yltävän subwooferin äärellä!

Aikaisemmassa postauksessani mainitsemani Bpitch Control-levymerkki julkaisi vihdoin megalomaanisen kokoelma-albumi Where The Wind Blowsin. Levyltä löytyy muun muassa Apparatin Krieg & Friede-albumin ulkopuolelle jäänyt hieno Borodino uusien tekno-, house- ja electronicabiisien säestämänä. Paperilla mielenkiintoisin tuttavuus oli singer-songwriter Dillonin ja harvoin levyttävän Telefon Tel Avivin yhteisbiisi, joka ei todellakaan jätä kylmäksi. 

Jatketaan naisenergialla. Uusberliiniläisen espanjalaisartisti Cora Novoan massasta poikkeava soundi on aina ollut tarkassa seurannassani, ja viime kuun lopulla julkaistu remiksi Dawadin The Driftistä osui jälleen makuhermooni. Hieman erikoinen teknokomppi potkii lujaa, ja mielestäni tämä versiointi sopii hyvin dj-setin tai miksei koko illan päätösbiisiksi.

Laskennallisen biologian tohtori ja geenitutkija Max Cooperin raaka teknosoundi on aina ollut mieleeni, sillä mies osaa yhdistää raa'at ja kakofoniset soundit kauniisiin jousisoittimiin luoden melko omaleimaista äänimaisemaa. Pidin Cooperin biisejä kuitenkin melko laahaavina enkä ajatellut niiden toimivan lattialla, mutta miehen livesetti Seattlen Decibel Festivalilla osoitti ajatukseni vääriksi. Cooperin näkemyksiä matematiikan ja musiikin yhdistämisestä voit lukea tästä mielenkiintoisesta haastattelusta.

Altsuyhtye Braidsin kanssa tehdystä Pleasuresista järjestettiin alkuvuonna remix-kilpailu, jonka kaksi parasta versiota julkaistiin Fields-levymerkillä. Tässäkin blogissa esitellyn Teen Dazen näkemys unenomaisine äänimaisemineen ja tiukasti hakkaavine clapeineen miellytti omaa korvaani, ja tarkempi katsaus nuorukaisen tuotantoon paljasti miehen olevan varsin lähellä muita Pacific Northwestin alueelta ponnistavia artisteja kuten Odeszaa. 

Uusi vierasblogaaja esittäytyy

Hei vain kaikille Slow Show’n lukijoille. Aloitan kirjoittamaan blogiin omia vinkkejäni säännöllisen epäsäännöllisesti, joten pieni esittely lienee aluksi paikallaan. Nimeni on Aki, ja tulen täydentämään Juhanin tärppejä lähinnä elektronisen musiikin saralta. Olen (surullisen)kuuluisan dj-duo Tredjehörnanin toinen osapuoli, ja Juhanin olen tuntenut yläasteelta lähtien. Olen soittanut levyjä reilun vuosikymmenen ajan, ja tätä nykyä seuraan tarkemmin house- tekno- ja electronicaskeneä satunnaista nu-discoilua unohtamatta. DJ-miksauksiani löydät sekä Mixcloudista että Soundcloudista.

Koska kyseessä on indiemusablogi, jätän suosiolla syvimmät ja minimalistisimmat rytmiikkaan perustuvat vedot muihin foorumeihin, ellei niissä satu olemaan jotain todella erikoista. Pidän muutenkin enemmän musiikista, jossa on paljon kerroksia, tekstuureita ja tunnetta. Aloitetaan kirjoittaminen vaikkapa listaamalla viisi kappaleita, joita olen kuunnellut erityisen paljon viime aikoina.

Dillon – Thirteen Thirtyfive (Deniz Kurtel Mix)



Miesten dominoimassa teknomaailmassa naisartistit ovat melko harvinaisia. Ensimmäinen valinta on alusta loppuun saakka naisten käsialaa, sillä 25-vuotiaan singer-songwriter Dillonin esikoisalbumi julkaistiin berliiniläisen teknolegenda Ellen Allienin luotsaamalla Bpitch Control-levymerkillä.

Tyypillisen tasabiittiremiksin sijaan turkkilaistaustainen amerikkalaisneito Deniz Kurtel on loihtinut rauhallisesta Thirteen Thirtyfivesta todella mielenkiintoisen ja eeppisen electronicaversion. Jos tämä remiksi upposi, niin suosittelen lämpimästi tsekkaamaan myös Kurtelin remiksit Tone of Arcin Soundsailista ja Hardagen There’s Enough For All Of Usista.

 Hooray For Earth - No Love (Antti Rasi Mix)

Virroilla musiikkiteknologiaa opiskellutta Antti Rasia on pitkälti kiittäminen Helsingin aamubilekulttuurin nykyisestä kukoistuksesta. After Hours-klubin musiikillinen tirehtööri on tunnettu taitavasta dj-työskentelystä sekä pitkistä aamupäivään kestävistä seteistään, mutta miehellä on paljon annettavaa myös tuotantopuolella.

New Yorkilainen rock-yhtye Hooray For Earth pyysi miestä remiksaamaan No Love-biisinsä, ja tuloksena on vakuuttava 11-minuuttinen hallittu kokonaisuus, joka ei käy pituudestaan huolimatta missään vaiheessa tylsäksi.

Clarian - Renaissance

Aina niin trendikäs Visionquest-levymerkki menee itselle vähän hit and miss -osioon, mutta tällä kertaa montrealinhipsteri, Footprintzin jäsen Clarian North on tuottanut todella mielenkiintoisen Chemical Gardens EP:n.

Levyn biisit suosikkituottajiini kuuluvan Guy Gerberin kanssa tuotettua Clairea lukuun ottamatta ovat harmittavan lyhyitä ja dj-epäystävällisiä rakenteeltaan, mutta varsin makoisia. Hitaasti eteenpäin soljuva ja huuruinen Renaissance on todella katu-uskottava ja cool, jos ei muuta.

Isolée - Allowance

Frankfurtilaisen Isoléen ensimmäinen sinkku DJ Kozen Pampa-levymerkille sitten miehen Well Spent Youth-albumin. Hieman epätavallinen mutta haikea melodia jää helposti päähän soimaan. Kaunista ja ajatonta teknoa, mitäpä tästä muuta voisi sanoa. Hieno musiikkivideo hienolle biisille.

Lukas Bohlender - Club Chateau

Mainitsinkin jo tuossa, että pidän musiikista, jossa on tunnetta ja herkkyyttä. Tässä sitä on, jopa liiallisuuksiin asti. Lukas Bohlenderin esikoisjulkaisu legendaariselle Compost-levymerkille tulee taatusti olemaan yksi vuoden lempiteknoistani, vaikka vasta maaliskuun puolivälissä mennäänkin.

En tiedä poistaako biisin ug-arvoa se, että maailman suurin dj-stara DJ Tiëstokin on soittanut tätä, mutta välikös tuolla – hyvä biisi on hyvä biisi. Jos muutama jonne innostuu melodisesta teknosta kuultuaan Club Chateaun Tiëston setissä, niin vielä parempi.

Spada - Sunrise

Hypnoottinen, kaunis, trendikäs. Tällaista musiikkia soittaisin mieluusti enemmänkin, mutta tunnetta täynnä olevat electronicapostdubstepitmitkälie ovat kortilla, tai itse en ainakaan löydä niitä. Italialaisen Spadan Renaissance-albumilta löytyy laaja skaala hyvää elektronista musiikkia downtemposta progressiiviseen houseen ja neotranceen asti. Ketään tuskin yllättää, että italialaisella tuntuu taas olevan melodiapuoli täydellisesti hallussa.