Rhye - Open (SOHN Remix)

Meidän lempikaveri on asialla taas. SOHN nimittäin mainitsi erinomaisessa Maida Vale -sessiossa, että lisää remixiä on tulossa, muttei oikein saanut puhua asiasta vielä. Laura Mvulan ja Banksin kappaleista tehdyt versiot on täällä esiteltykin (joista varsinkin Mvulan Green Garden saa huiken version), ja seuraksi nyt siis Rhyen Open. Pakko osoittaa otsaa lattiaa kohti ja kumartaa - todella hieno versio, taas.

Elektronisia poimintoja viikonloppuun

Perjantai-ilta ja uutta elektronista musiikkia, mikäs sen parempaa. Jätetään turhat löpinät ja kuulumiset väliin, ja siirrytään suoraan asiaan. Tai mainostetaan nyt sen verran, että ensimmäisessä postauksessani esittelemäni Deniz Kurtel esiintyy tänään Helsingin Adamsissa. Hot tip niille, joiden tanssijalka vipattaa!

Aloitetaan pehmeällä housella. Liettualaisen diskon suurlähettiläät Mario & Vidis julkaisivat viime vuonna cover-version Bon Iverin Re:stacksista James "Barbarossa" Mathén laulamana. Vaikka alkuperäinen versiointi meni itselle täysin ohisektoriin, onnistui berliiniläispumppu dOP muokkaamaan kappaleesta melko klassisen deep house-vedon.  

Jori Hulkkosesta lienee sanottu kaikki tarvittava tässäkin blogissa. Third Culture-aliaksen alla tehdystä Negative Time-albumista on tehty jälleen uusia remiksejä, joista ajattelin esitellä mielenkiintoisen sisarusduo Knoxin versioinnin Gonna Track You Downista. Post dubstepiä ja electronicaa yhdistelevän jenkkihipsterikaksikon soundi on samanaikaisesti sopivalla tavalla omituista sekä tanssittavaa. Tätä kappaletta ei kannata kuunnella tietokoneen kaiuttimilla, vaan syvälle yltävän subwooferin äärellä!

Aikaisemmassa postauksessani mainitsemani Bpitch Control-levymerkki julkaisi vihdoin megalomaanisen kokoelma-albumi Where The Wind Blowsin. Levyltä löytyy muun muassa Apparatin Krieg & Friede-albumin ulkopuolelle jäänyt hieno Borodino uusien tekno-, house- ja electronicabiisien säestämänä. Paperilla mielenkiintoisin tuttavuus oli singer-songwriter Dillonin ja harvoin levyttävän Telefon Tel Avivin yhteisbiisi, joka ei todellakaan jätä kylmäksi. 

Jatketaan naisenergialla. Uusberliiniläisen espanjalaisartisti Cora Novoan massasta poikkeava soundi on aina ollut tarkassa seurannassani, ja viime kuun lopulla julkaistu remiksi Dawadin The Driftistä osui jälleen makuhermooni. Hieman erikoinen teknokomppi potkii lujaa, ja mielestäni tämä versiointi sopii hyvin dj-setin tai miksei koko illan päätösbiisiksi.

Laskennallisen biologian tohtori ja geenitutkija Max Cooperin raaka teknosoundi on aina ollut mieleeni, sillä mies osaa yhdistää raa'at ja kakofoniset soundit kauniisiin jousisoittimiin luoden melko omaleimaista äänimaisemaa. Pidin Cooperin biisejä kuitenkin melko laahaavina enkä ajatellut niiden toimivan lattialla, mutta miehen livesetti Seattlen Decibel Festivalilla osoitti ajatukseni vääriksi. Cooperin näkemyksiä matematiikan ja musiikin yhdistämisestä voit lukea tästä mielenkiintoisesta haastattelusta.

Altsuyhtye Braidsin kanssa tehdystä Pleasuresista järjestettiin alkuvuonna remix-kilpailu, jonka kaksi parasta versiota julkaistiin Fields-levymerkillä. Tässäkin blogissa esitellyn Teen Dazen näkemys unenomaisine äänimaisemineen ja tiukasti hakkaavine clapeineen miellytti omaa korvaani, ja tarkempi katsaus nuorukaisen tuotantoon paljasti miehen olevan varsin lähellä muita Pacific Northwestin alueelta ponnistavia artisteja kuten Odeszaa. 

Antero Lindgren - Last Summer

Talking With The Dead -albumin julkaisu koittaa vajaan kuukauden päästä, toukokuun alussa (3.5.). Antero Lindgrenin pitkä taival Tulevaisuuden Tusinan kärkipaikalle ei jääne miehen uran kliimaksiksi, sillä hienon Motherin jälkeen on vuorossa monen artistin uralla vaikean maineen saanut toinen albumi.

Mother-albumin synkistely näkyy korkeintaan peräpeileissä kun Last Summerin AOR-henkinen maailailu astuu vuoroon. J. Karjalaiseen ja Bruce Springsteeniin vievät mielleyhtymät nostavat siellä täällä päätään, mistä en voi sanoa pahastuvani. On mielenkiintoista seurata, miten underdog-asetelmasta vähintäänkin kohtalaista momentumia saanut Lindgren hyödyntää ja hyötyy debyyttinsä tuomasta menestyksestä sekä Tusina-valinnasta. Alku on hyvä.

Weekend - Mirror

Girls Namesin, Veronica Fallsin, Golden Grrrlsin, Echo Laken ja lukemattoman muun laadukkaan kitaravetoisen bändin kotina tunnettu Slumberland Records lisää ison, mustan sulan hattuunsa Weekendin uuden singlen myötä. Post-punkia loistavasti Mirror-kappaleella uhkuva Weekend julkaisee uuden albumin juuri edellä mainitulle lafkalle heinäkuun lopulla (23.7.). Jäsenistöä on opiskellut San Franciscon Art Institutessa - merkittävää tahi ei, mielenkiintoista ehdottomasti.

Jinx-nimen saanutta albumia edeltävä Mirror paukkaa eteenpäin tasaisen synkästi solistin julistaessa "I feel sick, sick, sick, sick in my heaaaaart". Törkeän kova kappale.

Viisi pilvipoimintaa

Samalla kun odottelen Kuningas Litmasen alkua vielä jonkin aikaa, kokoan muutaman jo muualla jaetun kappaleen tänne. Ja kaikki soundcloudista poimittuja, yhden saa jopa ladata mukaansa, oi iloa!

Kavinskyn Nightcallin potentiaalia hentona, akustisena versiona ei moni ole tainnut tajuta. Onneksi brittifolkin naissankareihin lukeutuva Alice Jemima tekee kappaleesta huikean coverin. Vaikea uskoa tätä samaksi kappaleeksi.

Let The Groove Get In on Justin Timberlaken uuden albumin huippuhetki. Silti Sammy Bananasin discoon taipuva bootleg-versio tuo jopa JT:n repertuaariin uutta eloa. Mieleen saattaa juolahtaa, ettei varsinkaan Sammy Bananas -nimellä ole mitään annettavaa tällaiselle tuotannolle - olet väärässä.

HAERTSin Wings oli viime vuodelta lempikappaleita - ei se yhtään huonompi ole edelleenkään, mutta olen kuluttanut kappaleen pahemmin puhki kuin ensimmäiset conssini. Wildcat! Wildcat!:n remix ei hirveästi yllätä, vaikka tuokin suosikkiin tuoretta puhtia.

Ifan Dafydd tarjoaa timantinkovia hetkiä James Blaken popularisoimaan elektroniseen soundiin, johon tämä yhdistää mm. Llonydd -kappeella Alys Williamsin vokaalisämpleä. Hienoa tuotantoa Walesista. Dafydd alkaa olla lyhyenkin valokeilan myötä kiireinen kaveri, joten pitäkää tekin silmällä.

Hiatus ja Shura ovat aiemminkin ansioituneet deepin tuotannon ja heleän äänen yhteistyössä. Tämä We Can Be Ghosts Now on aivan kaksikon parhaimmistoa, yksin tahi erikseen. Kappale avaa Hiatukselta ilmestyvän uuden Parklands -albumin.